Samassa kuuluivat askelet jo aivan oven takana ja pian erottui hengityskin, josta Jaska ei erehtynyt koskaan - Elli...!
  - Olisiko tuo? Mitäs helvettiä se kyttäilee keskellä yötä, Reeta hyppäsi seisaalleen.
  - Ja nyt alahan Reeta joutua, sähähti Jaska ääntään  madaltaen ja työnsi saunakamarin perällä olevasta kapeasta ikkunasta, saranoilla olevan puoliskon apposen auki.
  Sanaa sanomatta Reeta kiipesi ikkunalaudalle. Jaskan oli myönnettävä, ettei olisi uskonut Reetaa  niin ketteräksi. Jaskaa nieletti, kun näki Reetan takapään, siinä silmiensä tasalla. Naisentuoksu tuntuikin  iskeytyvän nyt suoraan sinne, missä äsken oli ollut virtausvaikeuksia.
  Varmistaakseen ulospoistumisen onnistumisen Jaska työnsi Reetaa ulos molemmista pakaroista. Eikä malttanut olla sormella hipaisemasta Reetalta riemurieskaa. Reeta läimäytti Jaskan kynsille vapaana olevalla kädellään, jo ennen kuin hyppäsi.
  Samalla sekunnilla, kun Reeta ponnahti alas ikkunasta, Elli koetteli  ovenripaa. Salamana Jaska veti  housut jalkoihin ja tempaisi paidan yllensä.
  Jaska antoi Ellin kokeilla  vielä toisenkin yrityksen. Kun Elli totesi oven olevan lukossa, puhkesi hän puhumaan:
  - Kuka se siellä lukkojen takana lienee?
  Suljettuaan ikkunan Jaska kiirehti avaamaan Ellille ovea. Mennessään pienen huoneen poikki hän huomasi Reetan vaaleanpunaiset, pitkälahkeiset alushousut hetekan reunalla ja niiden vieressä oli ylösalaisin riisuutuessa punoutunut kesänuttu. Salamannopealla kädenhuitasulla Jaska kietaisi asusteet mytyksi, sekä sujautti ne patjan alle piiloon.
  Elli seisoi oven takana posket punaisina.
  - Mitä se täällä yksikseen? kysäisi Elli ja haki katseellaan mahdollisia  muita huoneessa olevia.
  - Sinäkö täällä oletkin... Missäs  se Reeta on, aikoi tänne tulla nukkumaan...
  - Tiedä Reetoista enkä Riitoista... Jallun huomasin tuon maton alta tuolla ulkona, Jaska selitti. - Oli pakko jo tulla lämmittelemään. Tuolla maastossa alkoi pikkuisen vilu kangistamaan.
  - Voi minun  pikkuista poikaa, kun on alkanut paleltaa. Jospa tämä muori tulisi vähäsen sinua lämmittämään...? Tuolla sisällä meinasi tulla ikävä yksikseen maata.
  Elli astui ovesta sisälle ja syleili lämpimästi Jaskaa:
  - Oi että minä olen ylpeä sinusta, oma taiteilijani. Näytit aivan uuden puolen itsestäsi...Enpä olisi kyllä ikipäivänä uskonut sellaiseen. Opettaja Kärhämäinen on pilipalipoi- ka, minun oman taiteilijani rinnalla... Minun pitää kyllä palkita sinut runsain mitoin, sanoi Elli ja moiskautti suukon keskelle Jaskan suuta.- Odotahan kun äiti tekee meille yhteisen pesän... Minäpä siirrän patjan lattialle, niin kuin entisvanhaan... Tuo vanha sängynromu voi vaikka ...
(jat)