JOUTILAS JOUTAA.----‎
Kyllä joutilaan nyt kelpaa. Ilman tunnontuskia voi lojua sohvalla. Oma tunto ei soimaa, sillä kuka se vapaaehtoisesti töihin. Silmäluomissa tuntuu vuosien paino. Kuorsaus sallittu.
***
Raskaana riippuu marraskuun tummat Päivät. Huolien rypyt otsallaan katsoo osaton niitä joilla paljon on. Herjat huulillaan hän kiroaa lyhenevät päivät.Vene varattu talvipakkasiin.
***
Haaveet haihtuneet eikä uusia ole tyrkyllä. Vaikka hän toivoisi, että kaikki olisi toisin. Toiveittentynnörissä asuu suuri pettymys eikä tyhjästä voi mitään nyhjästä, sanoo Siirakki.
***
Kumminkin toivo on toukokuussa ja tulevaa kesää oottaa syntymättömät syntiset. Toivo paremmasta pitää huomista pelastuksena. Millon saapuu huommen? Ainakin huomenna, mutta se onkin sitten jo tänään.
***
Koivupuussa kukkuu käki. Kullat on haaskattu herrojen persijeen ja hienot rouvat sakkansa sanoo, tietämättä asijan laitaa. Perälauta vuotaa maailman palkkaa, ja katso, se on niin vähän
Elokuunpäivä lähellä kaamosta. Poronkuseman päässä kasvaa musta seinä jonka läpi ei päivä paista. Kuu sentään kumottaa ja hopeoi kaiken.
***
Jo vain, sanoo lapinmies ja erottelee porojaan kahta puolen puuta. Kuksa kourassa Aslak juo pannukahvia. Neljä tuulta humisee päässä ja jäässä on porolla sapuskat.
***
Kaamoksen katveessa roihuaa revontulet, Aslak joihkassee pimeään maisemaan. Sudet ulvoo nälissään ja odottaa kuuta nousevaa.
***
Porot vähissä, eikä suutarin lapsilla ole kenkijä. Hengenheimoleiset hengittää niskaan ja riisuu ihokkaan. Alaston totuus seisoo edessä ja se ei naurata.
***
Tunturin kupeessa on suunta ylös päin. Noustava on, että voi kokea laskuhumalan. Kaiken yyyllä ruska keräilee maalejaaan eikä suuressa taulussa tarvii pieniä pensseleitä!