OSA.86.
 - No, ei ou Jaskan assiit rapijasti. Siellä se hulluna riehu kun mänin. Käsrauvvat se ol jotenkii smirkkelillä suannu katkottuu. Sitäpä ei tiennä mittee olj tuohannu. Vae aevanko tahallaan rytkäötti sen kalustorakennuksen tulleen.
Siitä hullu vissiinni innostu ja sytytti muuttii rakennukset.
 - Voe kamalaaa. Oljko se telonna ihtijjään.
 - Vertahan tuolla käsistä tulj ja nuama olj ajetuksissa.  Kymmenen miestä piti olla , että suatiin talttummaan. Eikä paekalla ollunna yhtää polliisii. Tiällä pullon ympärillä sittäe enempi, Seppo heitti.
 - Eipä tuonne kukkaa hällyyttännä. Se pittee polliisi kuhtuu paekalle, vasta sitte kun rikos on sattunna.
 - Mihimpähän ne sen hupelon ruahasivat? eekae ne sitä vappaoteen piästännä?
 - Pakkopaijanhan ne sille piälle vetasi. Outtanevakko paekalle ny polliisia. Sepähän eijoo ennee minun huoli. Vuan onko kukkaa nähnä Jyrkii? Ettei se ou napanna Salmee?
 - Elä helevetissä hullujas uattele, Matti sanoi. - Minnen uskokkaa että se muista välittee kun sinusta. Mäne vuan sinne navettaan. Siellä se Martan kansa lypsee meiän lehemmii.
 - Oesikkoo tuo sittä niin?
 - Jyrkihän, se pien poijanretale, näätti hulluna humalassa heiluvan siellä utelijaehen joukossa tuljpalopaekalla, Pökiö tiesi.
 - No sittehän tässä ei hättee. Kuatakeehan mullehhii lissee. Kovinhan tuo mukavalle tuntuu.
 - Tämäpä alakaa loppummaan! Mihin pirkulleeseen se Mörö lie eksynnä? Kyllä se pittee paekkasa se vanaha sanonta: Pane paska asijalle, mene ite perrään, Kumarainen huolehti.
 - Eehän viina talosesta talosta piäse loppumaan. Outtaattehan kun minä kiännähän tuolla porstuvassa.
 - Sitäkö onnii niinnii lähellä. Taessii eksyy Mörö naesiin, kun ei ala pallaella, Kilikki sanoi.
 - Viina ei lopu jos vähenee, Matti palasi ja heilutti pontikkapulloa kädessä.
 - Vaen tämähän on pontikkaa. Kiellettyvä aenetta.
 - Voe persana! En hoksannukkaa että polliiseille meinovan tarijota. Meinovvaako se Kumarainen toemittoo meikäläesen putkaan?
 - Maestellaan ensin. Jos on sikunaa, niin iliman muuta putkaan. Vaen jos on siejettävvee niin käököön armo oekeuvesta.
(jat.)