Kukkineet eivat punaset ruusut
mun elämäni varsitiellä
pettymystä katkeraa, monta
täytynyt on minun niellä.
-
Orpona yksin mä taivallin
ei ystävää ollut laisin
nöyränä poikana anelin
että palan onnea saisin.
-
Kohtalo kova kulki kintereillä
ja raskasta olikin matka
kun minä saavun polkuni päähän
en siitä enää yhtään jatka.
-
Vielä jos vilkaisen taaksepäin,
niin jäljet on menneet umpeen,
metsälammen rannalla makoilen.
näen valkoisen kukan, lumpeen