OSA15.
 - No enpä tiijä. Olin kokopäevän poekessa. Se suattoo muori revetä liitoksistaan jos vielä illaksi puulovvaa kylille...
 - Paskammarijat. Kylläkae ne muorit varijeleisi tarkkaan naesilta ja kalijalta, vuan onkae se meijännii jo aeka alkaa katella sitä elämänsulostuttajjaa. Ne ku ei niin vaen kottiin tule.
 - On kae se niinkii, mutta seon nii kiusallista kuunnella muorin jumpittelluu...
 - Ohan ne itekii olleet nuorrii. Paetti mehän tuota aletaan olla jo ukonkönttyrröetä. Invlaatijo syö sitä vähästäki markkina-arvoo, Jyrki pelotteli.
 - Suatampa minä yhen lähtii... Tuukko sinä hakemmaan? Vae mennäänkö myö taksilla?
 - Eipään tuo taija parista viisari värähtää... Eikä ne maha polliisit täällä syrijäteillä parveilla.  Minä ennoo nähäny aenakkaa vuoskaosiin. Eipähän täällä näö ees aotoja. Mitä ny myö ja Turakaesen Salme... Salmehhii se ei vaen ou isäntee löytännä vaekka Matti ei ennee palijo töehin pysty, muuta ku puhheissaan.
 - Joo, eihän seo. Taetaa olla niin ronkeli jotta ei taija tämänkylän poijat kelevata.
 - Niinkö arvelet. Minä sittoon meinanna pistee vieheitä vetteen. Ei sitä tiijä jos nappaa...
  - Jaa, vai niin... Seppo kakisteli.
  - Sehän on Turakaenen meleko öky talo. Vähä niinku rajanaapuri. Vaekka niinhän seon sinullekkii... Vaekka sinä et taija naesista palijo perustee?
  - Tuota...Tiijä häntä. Se kun tuo ulukomuoto suojellee melekolaella...
  - Niin ohan se Salme meleko näöttävä naenen. Runkoki säelyny niin solakkana. Sehän on meijän ikijä. Lempo kun eijoo tohtinna koettoo tuurijjaan. Ohan se Salme ylypijjää sorttija. Vaen tiijä jos joku pyhä lähtisi yrittään...
 -  Elä mee ittees munnoomaan. Seon Matti meleko suorapuhheinen. Vaen lähetään sinne baariin kalijoelle. Nyp pittää lähtee niitä tissejä hypellöemmään.
  - Joo pittää se minunnii. Se voep ollakkii uamul piä kippee!
(jat)