Sinä mulle olet, elämäni kevät,

tai niin kuin päivä, joka väistää yön.

Kun katsot mua, silmät säteilevät

ne kirkkauden voittaa tähtivyön.

Kun taittua jo alkoi talven valta,

niin kevät saa tunteemme heräämään.

Mä herään kuin talven horroksesta,

lämpöäsi pääsen taas keräämään.

Ja päivä nousee yhä ylemmäksi,

päivämme valaisee kirkkauudellaan.

Minun ajatukset sinun luoksesi johti,

sai rakkauden kukkani kukkimaan.

Kuinka kaunis onkaan rakkauden kukka,

se hehkuen tuoksuu loistossaan.

Toivothan rakkaani vielä suuremmaksi,

tuo kukka pääsisi kasvamaan.

Yhdessä hoivaten suojaamme kukkaa,

rajumyrskyt ei sitä kaataa voi.

Vaan vahvempana yhä voi se kestää,

kun syksyn hyytävät viimat soi.