TAVALLINEN TAUNO
 
Oli aamuvarhainen, Tauno istui puistonpenkillä. Siihen hän oli raahautunut, hakattuna ja vihaa täynnä. Naama oli kuin teurastajalla, verinen ja mustelmilla.
Taunon sisällä riehui sammumaton viha, kaikkia ja kaikea kohtaan. Sen oli kasvattanut huono itsetunto ja viina. Myöskin yöllä koettu selkäsauna oli voimistanut hänen sisällään polttavaa vihaa.
Kavereiden tekemä kierous oli pakko oikaista. Ei Tanea sentään lavasteta syylliseksi varkauteen. Hulluuttahan se oli hyökätä kolmea vastaan.
- Perkele, olen minä sellainen poika, joka maksaa kaikki vääryydet. Minä näytän vielä! Velkani maksan moninkertaisena, niin!
Taunolla oli pitkä putki takana. Toista viikkoa yhtäsoittoa. Monella kaverilla kestävyys oli loppunut. Onneksi sentään löytyi uusia kavereita, jotka tarjosivat kun Tanella oli rahat lopussa.
Tauno oli huomattu tarpeettomaksi yhteiskunnalle. Kone teki lapiohommelit halvalla ja väsymättä. No, olihan hänellä niitä rokulipäiviä, joskus useampia peräkkäin. Vittu, elämän pitää olla muutakin kuin pelkkää raatamista. Rakennustyö apumiehenä oli tylsää ja alistavaa. Olla kaikkien juoksupoika! Perkele ne on kehnompien miesten hommia. Kykyjä kyllä olisi vaikka mihin...
Lappu lyötiin kouraan ja kämpille murehtimaan kohtaloaan. Akan elätettäväksi!
Se oli kova paikka. Kestääkö sitä miehinen mies ilman viinaa? Ei saatana kestä. Vittu, tekisinkö kiikun? Näkisivät saatana ... akkakin!
Sen ajatuksissa vilahti vaimon nuutunut olemus.
Mitähän tuo sanoisi? Perkele, juhlat pitäisi.
Voi perkele, akka on kun hyypiö, ei osaa ottaa, ei antaa. Kurin puutetta se on ! Akan on perkele annettava, kun mies haluaa. Vai ei, makaa vain kuin kuollut ...saatana.
Mikähän sen on tuommoseksi vienyt? Nätti se Anneli oli. Silloin kauan sitten. Oli kaikkien tavoittelema. Tane osasi kyllä käsitellä naisia. Pikkuisen ojensi sormeaan niin siinä oli - ja pysyi.
Monet himokkaat naiset ovat saanee mitä ovat hakeneet, puutteeseen ei ole jäänyt kukaan. Ne on poikaset erikseen, perkele. Mutta tuo Anneli, pojatkin on opettanut isää pelkäämään. Kenelle nekin lienee? Tiedä tuomoinen lumppu. Polkijoita kyllä löytyy. Voi saatana!!!
Katsotaan perkele, eikö muija opi tietämään. Pillua tässä on saatava. Heti!
Hiukan hoippuen Tauno lähti menemään ränsistyneen näköistä rivitaloa kohti.
Tappelussa häviölle jäänyt loukattu ylpeys Taunon sisällä, alkoi taas janota alistettavaa. Käsi puristui nyrkkiin ja hampaat kirskuivat niiden puristuessa tiukasti yhteen.