OSA.103.
- Mittee helekuttija se nytten alako möykkeemmään. Ilekeöttään patskaottelloo lasit mäjelle. Kaenolla tullooki kylymä yö jos ei sua tuon enempätä piälle. Ihan on ihokii kananlihalla. Kilikki löysäsi raudat Kainon ranteesta ja kehotti Kainoa pukeutumaan.
 - On tiällä naesennii lihhoo, Kaino sanoi ja poliisien katseet kääntyi kuin mangneetin vetämänä Kainon parhaimpaanpaikkaan.
 Kamarissa oli taas hiljaista. Pihalta kuului auton ääni ja poliisiauto kaarratti porraseteen. Itse Kumarainen ja Pökiö ja Mörö laskeusi autosta. Kumarainen koputteli oveen. Kaino meni kuin paraskin Eeva aukasemaan.
 - Voe mahoton kuitennii! Lissee polliisija ja onko se ihan komissaari ku onnii noeta kalluunoeta, vae mitä ne oli?
 - Päivää vuan, Kumarainen sanoi, eikä saanut katsettaan Kainon rehevistä muodoista. - Kilikki! Mitteepä tiällä räskittään. Jaskako tiällä on tuassii pyssynjatkona?
 - Voe kun minusta onnii kommee tuo komissaarin univormu, Kaino kihersi ja otti Kumaraiseen lähikontaktia.
 - Kah, eipään tiällä Jaskoo. Se on Raivo ku raivoaapi. Se onnii tosj äkkiottonen mies. Heimoveljii se Kaeno sano sen olevan. Vuan eipä tuo piästä tuonne kamariin. Ampua latskaottelloo, ettei siinä terveös aenakaa parane, jos meinovvaa ottoo miehen väkisin.
 - No, johan onnii tuassii poekoset asijalla. Sepä ei tarvihe kun marssii kamariin ja litskaottee kihilat sille Raevolle ranteisiin.
 - Suaphan tuota koettoo. Minä en halluu kuuloo ohtaani.
 Kaino hypisteli kokoajan Kumaraisen univormun koristeita ja arvomerkkejä.
 - Voe kuitennii, ku onnii komija poeka tämä kommissaari. Kaeno tykästyhhii aevan piätäpahkoo, alta aekayksikön. Jiätkö sie Kaenoo lämmitteen seoraavaksi yöksi, Kaino huokaili.
 - Poistukaapa syrjempään. Pankaa myös vaatetta päälle.
 - Eekö se komissaari tohi kahtoo pilluu? Eikö oukkii komija pelj, Kaino sanoi ja räähisti polvet levilleen.
 - Minä varoitan. Epäsiveelisestä käyttäytymisestä saattaa tulla parikin vuotta linnaa. Hus siitä, Kumarainen sanoi ja tönäisi Kainoa.
  Kaino katsoi Kumaraista silmät leimuten, käänsi takapäänsä ja pierasi aimo latauksen päin Kumaraisen hienoa, kyömyä nenää.
(jat.)