ISKEMIJÄ.
***
   Niin minä neitonen sinulle laulan - vaiken saa sua koskaan - silti jään sua kaipaamaan - jäljet jää syksyn loskaan - sulle lauluni laulan - sillä veit sydämein - suru mieltäni painaa - onni on pelkkää lainaa .Kaiken takana on nainen - olen häneen suostuvainen - tietä pitkin minä astun - nosta jos mä kompastun - eihän ole mieltä missään - nainen itkee ikävissään -
***
Heko siihen nappasin muutaman pätkän eri iskelmijä. Niistä joku taitava takoja voisi tehä vaikka runova? Oesko se plakijoentija - jaa sitäpä se minä en tiijä. Vaen eihän mikkää oo uutta aurinkon alla. Kaekki on monneen kertaan hojettu .Mikkää ei joo juur ommaakeksintyvä.- luulisi! Vaen keitoshan paranee kun uuvestaan lämmitää - oon huomannu. Sitä kun ossaeski koota jottae omaperästä ja haoskaa tekstijä. Semmosta että itekki joutus välillä ottamaan raohottavvaa - kato se naoruki saattaa tappaa. Vae eipähän näellä värkeillä irtuva. Itkuva pittää tuhertaa kun kattoo aekaansaannostaa, Vae voesi se olla huonomminki. Viestiin ei tulisi yhtää mittää. Tapula raassaa pukkaesi, ei sekkää pahemmin nakrata!
***
Vaen niihän ne viisaat haastaa, ettei mikkää muu oo tärkijää kun puutarhan hoeto? Siitä ei oo tietuva millanen puutarha on kysseessä? Ei kae sillä välijä kun jatko kumuvaa puutarhanhoijon väheksymällä, ettei sekkää oo niin helevetin tärkijää. Näetä vähemmän tärkijöetä tarinoetahan voeki sitte heitellä oman halusa mukkaan - suoraan kaatopaekalle!
***
Vaen elonmaeninkihan se kumminki korkijana käö. Siinä aallonharijalla sitä itekuki mennä könytään. Toeset oekein evväijen kanssa. Monella on se hopijalusikka unohtunu sinne lapsuuven kaokaloon. Ronskilla otteela moni on lapijoenu soralapijolla elämää ihteesä. Ähkyhän siitä vähemmästäki tullee. Pieninä palasina mutustellen välttyyy pahemmalta krapulalta ja rahapulalta. Vae eihän sitä hättää - kunnan sosijaalihuolto soppaa tuo...