UNESSA KASVOKKAIN TAPASIN,
   kulkijan niin kummallisen.
Oudon vihreän otuksen,
häntäheikin hätkäyttävän.
 
Päätä seitsemän sojotti,
hartioilla vahvan miehen
Toiset katsoivat sivulle,
pari tutki taakse päinkin.
Kolme tietäkin tähysti,
edetessä  matkalaisen.
 
Kädet karvaiset koholla,
tervehti tuo kohdatessa .
Antoi kukkia minulle,
metsän kauniit kielon kellot.
Sekä kaikista somimmat,
kissankellot kiehtovaiset.
Vielä kummasti kumarsi,
heilutteli korviansa.
Sumuun häilyvään sukelsi,
otus häipyi horjumasta.
 
Ihmettelin sattunutta,
kotvan kukkia ihailin.
Jatkoin siitä suunnistellen
jossakin vesi kohisi?
Sinne tahtoi mieli mulla
joen rannalle uneksin.
 
Hiljaa  polkua kävelin,
metsä muuttui synkemmäksi.
Kuuset tummina humisi,
kaikui jostain vieno soitto.
Oli tunnelma tehokas,
sai se vallan haltioihin .
Riemu rinnassa repesi
hupi suuri hulmahteli.
 
Saavuin kosken partahalle,
veden vierelle pysähdyin.
Vesi virtaa virkeästi,
kuohut purppuran väriset
myllertävät mahtavasti.
Oli raivoisa kohina,
kosken paadet vaahtoisina.
 
Istun kosken vierustalle,
päälle kallion kapuan ,
sammalelle pehmyelle,
kuni vuoteelle rupean,
nautin täysin siemauksin.
Koko vartalo koheni,
keho nautti  leppoisasti.
(jatkuu)