- Usko nyt  tällä puheella... Ennen saatana  teen sen muutaman posliiniinpieraisu paikan, kun lähden sitä kenonokkaa kuuntelemaan, Jaska sanoi ja katsoi luihusti Elliä, sillä katseella, josta Ellinkin  piti huomata, että on tosi nyt kyseessä.
  - No sittenpä se on melko varmaa, että kumpikaan ei tapahdu yhteen sataan vuoteen. Vuosikausia mies on soutanut ja huovannut, eikä ole päässyt tuon pitemmälle.
  - Joo, joo, taaskos se laulu alkoi, vaikka ei ole soittajaakaan. Lempo se kaikki pitäisi hökäistä yhden sanan päälle. Sinäpä et rakennushommista tiedä sianpaskan vertaa, niin pidä turpasi kiinni, Jaska kimmastui.
  - Noo, tuota... Eiköhän tuo se lisäsiipikin aikanaan tule, kun aika on kypsä, Paavo yritti pehmentää. Vaikeaa oli asettua  kummankaan puolelle.
  - Tosiaankin. Miksi sinä Elli aina ruikutat vaikka tiedät varmasti, että aikanaan se lehmäkin poikii.
  - Saattaa se olla poikimattakin, senpä minä ainakin tiedän. Niin kuin Kaunikkikin... Lehmä on semmoinen  herkkuperse, että on puolenkymmentä kertaa  pantu liemet sisään, eipä se vain vasikoi. Että turhaa sinun Kitulainen on jullittaa, että  kaikki menee niin kuin halutaan. Niin sitä sisävessaakin on aivan turhaa odottaa, että se itsestään jostakin tipahtaa. Ei tipahda, sano minun sanoneeni. Tehdä sekin pitää. Olisi vain tekijää.
  - Tehdä tietenkin! Vain suunnitelmien pitää olla viimeisen päälle, ettei vain tule sitten virheratkaisuita. Ne ovat Elli kuule kalliita hommia ne purku asiat. Vaan  kun on valmiiksi suunniteltu, niin kaikki sattuu justiinsa kun Tonttisen Jallun nainti. Tahi turhaa kai minä sinulle selostan. Akkain järki ei tulle ikinä ymmärtämään rakennustoiminnasta tuon taivaallista.
  - Mitä ihmeen tekemistä tässä on Jallun yöhommilla? Oot sinä kyllä yksi pyydys, Ellikin äsähti, kun tuntui, että ei keksisi pian kunnon vastavetoomusta.
  - Kuulehan Jaska! Olisipa se kyllä kohtuullista, että Ellikin saisi säälliset olot tuohon hygieniapuoleen. Kaikissa muissa paikossa tällä kylällä on sisävessat ja jopa saunat... Sinä vaan jaksat jullittaa vastaan. Mistäs se mahtanee johtua, Paavo asettui taasen alakynteen joutuneen puolelle.
  - Enhän minä ole edes kieltänyt, etteikö se sisähyyskä olisi  hyvä olemassa, vaan sanoin, että äkkiratkaisuilla siinä tullee turhaa rahanmenoa. Tässä on nyt nuo kevätkiireet, eipä tässä jouda joutavia suunnittelemaan, Jaskalla lipsahti.
(jat.)