KUUSEN TARINA.

Kasvoi kankaalla kaunehin kuusi,

se paljon kauniimpi muita nyt on.

Kuin mestari luomus se seisoo

reunassa tuuhean kuusikon.

Värit sen niin kauniin vihreät on,

aina saa ohikulkijain huomion.

-

On joulukuu pitkälle kulunut,

kuusenoksille tullut on lunta.

Kuusi kuin taideteos parhain on,

sellaisesta voi nähdä vain unta.

Lumikiteet saa oksat välkehtimään,

mykistyen kauneutta katsomaan jään.

-

Olen tullut metsästä noutamaan

jälleen jouluksi kuusta tupaan.

-Niin kauniin mä tuon, kuin löydän vain,

lähtiessä lapsille niin lupaan.

Mutta kun näen kuusen en millään vois,

noin kaunista metsästä viedä pois.

-

Kauan katselen kuusta ihaillen

sen säästäen luotansa lähden.

Se jääköön vieläkin paikalleen,

sen kuusen kauneuden tähden.

Otankin puun aivan tavallisen,

kuusi mukana kotiini astelen.

-

Jouluaattona haluan vieläkin

katsoa tuota ihanaa puuta.

Lähden metsään, tieni suoraan vie

luokse kuusen, nyt ilman muuta.

Mutta poissa on ihana kuuseni tuo,

kantohan ei mitään kauneutta suo.