OSA. 3.
 - Suanko toevottee hyvvee päevee, vaekka onnii perkeleenmoenen rapula.
 - Toevotappa itellesi, Salme kirahti. - Meillä oli jo meleko hyvä päevä, nyt taes männä piliveen.
 - Elä Salme kehtoo turhoo impsuilla. Eikö paremminnii pitäs käskee kahaville. Vuokrasin pellot teille niin hassulla. Suatana kun vituttaaki helevetisti.
 - Mikäpä tuo on suanna miehen ärreötyyn, Seppo kysyi.
 - Mitä helevetin merkitystä tällä on. Parasta oesi vetästä naru kaolaan. Ei oo kettää, ei edes kaverija kun tuo Sepehi on akan mies.
 - Mitteepä tuota itket. Ei kae se naru niin kallista ole. Loppuu kitinä. Yksi vaeva vähempänä, Salme sanoi.
 - Hyvä kae se teillä on. On kaohijat tujet ja maijostahhii tulloo rahhoo. Mulla ei oo mittee.
 - Ohan sulla vuokra pellosta. Luulis noilla yksinäinen immeinen evväässä pysyvän, Seppokin uskalsi sanoa.
 -Vittu montakaa kossuva saa. Vittu tuli tehtyvä vikaratkasu. Rikkaat ponssarit käärii vaen lissee rahhoo entisten lisäksi.
 - Nyt Jyrki piet kitasi kiini. Ite tyrkytit peltojasi. Kunnon vuokroo niistä suat. Sillonnii kun ne ei tuota. Älä turhoo ikise, Salme sanoi.
 - Kyllä sinähi Salme oesit paremman pitännä kun oesit mullen tullu. Tuo Sepe onnii semmonen nysvääjä. Ei tohi lähtee ees ryyppeemään.
 - Jos et malta olla immeisiksi, niin suattii lähtiä samantien. Minnen jaksa tuota sammoo virttä kuulla vuoskaosii, Salme tulistui.
 - Vuan uatteleppa. Mulla oes ollunna rahhoo vaekka kuinka. Mersun oesin ostanna. Sepe on niin nuukahhii, että se venyttee kolikottii soekijaksi kuin vittu.
 - Alappa pittee se leipäläpesi kiinni. Miäräsä se minähi jaksan tuommosta paskoo kuunnella. Istu perseellesi ja oo kuin miehet. Tae jos ei passoo niin suat sinä lähtiäkkii, Seppokin jo sanoi.
 - Olokoon sitte, vuan natkuttoo se kun toesen nokan eistä...
 Vuan sitäpä minä meinasinnii, jotta oesikko teillä antoo förskottii tämän vuuen vuokriin. Pitäs hakkoo evästä, vuan eijoo rahhoo. Kaekki on männy. Suatana kun niin vituttoo...
 - Varohan puhheitasi. Lapsiahi tuossa on kuulemassa. Oppii ne kirroomaan vanahemmiltaanki, Salme varoitti.
 - Anteeksi, hyvä rouva anteeks, minä luulin teitä paskapytyn vanteeks! Jyrki loruili kuin pikkupojat.
 - Olet sinä kyllä melkoinen reppana. Olisit hoijellu lehemijäis ja tehny työsi, niin ei tarvihteisi nyt vinkua surkeotta.
(jat.)