- Mennään sitten katsomaan. Voisi Jaskalla olla vaikka pää halki. Tuolla nyt vain  maata retkottaa. Eipähän sille päihtyneelle pitäisi mitään sattua. Sehän piru suojelee omaansa.
   - On kai se Kitulaisellakin melko rankkaa. Minä tiedän kun olen  läheltä seurannut. Elli on  melko rantusti puhuteltava ja  Kitulainen on kuin herhiläinen, kun sille päälle sattuu. Minuahan tuo on pitänyt kaverinaan. Hyvin onkin mennyt. Eikä koskaan ollut mitään riitaa.
   - Laiska luuserihan se Kitulainen on. Jahkailee ja takertuu  tyhjänaikuisiin. Jostakin kun sille sanoo. Hetipä on mies kuin tulta ja tappuraa. Kerrankin paskansi housuunsa. Jallu kun sitä tahallaan juotti. Keskellä yötä tämä Kitulainen oli rynnännyt tiehensä. Vaikka sitä syötettiin ja juotettiin.
   - Jospa sillä tuli Elli mielenpäälle? Sepä Elli saattaa sanoa hyvinkin näpsäkästi, Jaska  jos erehtyy viivähtämään. Mutta pitää se mennä katsomaan, kun yhä makaa kentällä.
 ***
  - Kitulainen hei palaahan tunnollesi. Eihän sinulle pahemmin käynyt? Onko pääkallo kahtena kappaleena. Eihän vain pruppunaru ole taas  löysännyt? Olet sinä kyllä  melkoinen värkki, Reeta jutteli ja puisteli Jaskaa.
  - Kyllä se on hengissä. Sydän  lyö sopivasti noin kiihkeälle miehelle. Sitä vaille että ei paita syty tuleen, Paavo sanoi kun koitteli Jaskan sykettä ranteesta.
  - Vaan odotahan Kitulainen.  Reeta tekee semmoisen koktailin. Heräät vaikka olisitkin  jo pääsylipun Pietarilta lunastanut, Reeta uhosi kun suunnisti kaivolle.
   Täytettyään sangon kylmällä vedellä, Reeta naurusuisena kysyi Paavolta:
   - Viskaanko koko sangon vaiko pikkusen liritän? Taitaa olla parempi kerta loiskaus?
   - Kyllähän se kerta säikäys väpsäyttää tajun liikkeelle. Liruttelu mitään vaikuta.
   Reetapa roiskautti koko sangollisen jäisen kylmää kaivovettä Jaskan naamalle. Jaska pompahti istualleen kuin jousen  nakkaamana. Saman tien tarttui kaksinkäsin  päänuppiinsa ja puristi.
   - Missä minä olen, Jaska parkaisi.
   - Sinä olet kuule Kitulainen  nyt pahoilla retkillä. Ryökäle uskonut vaikka varotettiin. Se mahtaa Elli pistää sinut nyt kotiarestiin. Haiset niin paskallekin. Ei kait taas se sama vahinko sattunut. Voi Jaska parkaa!
   - Saatana sinä taasen juotit tahallasi minulle sitä myrkkypontikkaa. Kuinka  vanhaa ja hapannutta lienee. Minun mahahan ei semmoista kestä. Helkutti kaikkiaan... Sehän minun piti niitä leipomustarvikkeita. Mopopa kuin hitusvinkula... Ripulipaskat housussa. Voihan tätä elämää.... Sinäkin Paavo vaan päätäsi auot... Miksi et auta naapuria?.
(jat)