märehtijä joutavija. Maku on tietty kitkerä ja hapan. Parasta ennen on ohitettu, eikä uutta oo mistää saatavissa muuten kuin uuven kasvun kautta. Niinpä lienee aika nostaa kissa pöyvälle ja tutkija mitä seon syöny, vaeko ihan iliman murkinaa kisuli on pääsä pärijänny? Hätähän eijoo tämän näkönen, siis kissan-näkönen! Asijanlaeta muuttuu tietenki jos meinaa nostaa pöyvälle esimerkiksi tiikerin. Siinä äkkipojalla lipsahtaa ihimetyksen sormi kummastuksen suuhun. Suutarin sormihan, kuten laajasti on tievossa, lipsahtaa sijan ahteriin. Jos on peukalo keskellä kämmentä on sormen imeskely varsin helppo operaatio. Kuin tutti huutavan kakaran suuhun.

No siinähän se kissa pötköttää. Näkymä on tietenki virtuvaalinen ja kissan voe kuvitella minkäväriseksi ite haluvaa. tietenkin nykysuuntaoksen perusteella voe kissan kuvitella läpinäkyväksi. Vilasulla jo huomaa mitä se on syöny ja onko suolitukoksija. Henkiosastolla on yheksän lokeruva joessa kaekissa on elämää, joten nouhätä.

Tilannehan muuttuu kokonaan toeseksi jos kissa on kiimanen narttu. Sillon kynnet terävät vaekka piilossa. Mutta siinä on kissantutkija pahassa pulassa jos kissa pääsee sivaltamaan. Nukutusta tietysti voijaan menestykseekkäästi käyttää jos sattuu olemaan jokin astalo tai nuija saatavilla - käjenulottuvilla. Näin talvisaikaan ei käki kumminkaan kuku joten tyytyä saa maan kylmän kahleisiin. Ehkä päyttää perinnekonsteja. Kisulin koevet kopraan ja pieni pyöräötys. Tuloksena ikiuninen kissa.

Kissantutkinassa törmää moniin vaikeuksiin. Proplematiikka ja suuri hätä ryykää silimille kun alakaa kyseleen iteltään.: Kuka kissanhännän nostaa. Nostoväkijä ei oo maella eikä halameilla. Siinä häntä retkottaa velttona pöyvänreonalla. Onhan selevä että nukkuva kissa ei häntää nosta, eikä hiiret suuhun juokse. Paitsi elohiiret tutkijan selässä. Jännitys aiheuttaa monenlaista tuntemusta, eikä sitä koskaan tiijä tulleeko lasta vai paskaa! Ylleesä ei tuu kumpaakaa, mutta se tunne on oma nautintonsa?

Tutkijan työhän on jo itsessään jännittävää. Siinä saa veikata tae lotota missä välissä vaen. Täösosumaa on turha oottaa. Hyvä jos muutama ossuu. On tietenkin kovin onnellista jos ossuu pääpotti, sillon saa monta asijaa jalalle. Ei kumminkaan pijä vettää päätä täyteen. Pittää tarkkailla ettei kusi kerräänny päähän. Jos pantas käytäntöön se läpinäkyvyys niin olisis se helppo laskea paineita jos niitä syntyy.

Kissassa huomaa elonmerkkijä. Pitää panna merkille kaikki merkittävä ja tehä vaajittavat toemenpitteet, sillä kirjoitettu on: - Ei niin pientä pilaa, ettei puoliksi totta ja tottuus on puolestaan puolisen ruokaa, joten eiku syömään!

***

Pakkasissa riittelee: - 22 ja risat on Arskakin toemissaan. Taevas on sininen ja maa valakonen, tae maa on mustaa mutta piilossa valakosen lumen alla. En kae johattanu kettää raevon partaalle päättömällä höpinällä. Koettakaa kestää! Jos ristikot rutisee niin pittää varua ja juosta alta poekkee,.. Kyllä se siitä! Hyvvää päevää! -O-