Talon emäntä olj laettanna syömmisiä , aevan olemmaanni asti Olj kalakukkoo ja sijanläskii ja pottujakkii särkymännii varalle. Söenkii ihan urakaks asti. Isännälläe alako silimät mennä suihtirenkaeksi. Vaen mitäpä minä siitä välitin, kun seolj tienattuu ruokoo.
Se haaskannäkönen Kaisakkii, siihen änkeösi ruokapöytään. Sievähän se olj ku Herran enkelj.
Mikäli niitä mustahivuksissii sattuupi ny lentellöön? Niukasti se raahti ottoo evästä laotaselleen. Vuan eepähän tuo kyllä näläkäsennäkönen ies ollunna.
Minnuuhan se Kaisa silimäeli niin ko uuvella tyylillä. Isältään tuo kyssyy:
-No mitteepä se olj suanna aekaan tämä sankarj?
- Ohan se kuule Kaisa , mahoton konemies. Se olj kaevanna palijo enämpi ku se renki-Jussi koko kevännä. Se Jussi meinaeloo pittee sitä lapijomiesten mallii, että kuhan häntä noijjaeloo. Pitäsköhän tämä Reissumies ottookki aevan vakikuskiksi.Suap Jussin rehvel keskittyy navettapuolelle.
- Suapha sitä suunnitella, vuan sepä on Reissumiehellä omat vinkeesä, sei kauvvaa samoja maesemija kahtele!