ankara työviikko eessä - ihan koskematon. On tievossa ankaraa jouten oluva ja joutavien aatoksijen vatuloentia. Siinon sivut taas kippeenä kun urakoe putkeen ajanhaaskuuta! Tuo ajanpilluuhan on ihimisen elämässä se tärkein poentti. Kaekki mitä siihen lisätään tuo ylimäärästä vaevaa ja raskaottaa vajellusta. Jokkaenen aesaanpotku tuottaa lissää tuskaa ja iloruuvi on monella piilossa, eikä aijokkaa poeketa joutavuuksijen tielle. Ei - kaekki pittää tapahtuva tirektiivijen ja asetusten mukasesti.

Tokihan se jonniillaenen elämisen malli pittää olla. Muutenhan sitä seilaa elonmerellä iliman moottorija tae purjeita. Ankkuri kumminki tulisi varata persetaskuun. Ei jouvvu ihan tuuliajaolle.Voe pahassa paekassa molskaottaa ankkurin järveen ja viettää tuumaostaoko. Iliman kontrollija tae enerkijjaa ei oo purijehuksessa mieltä. Parempi lillua retillä - ootellen suotusampija tuulija.

Tietenki joson Hannu Hanhi niin voe päästellä iliman suunnitelemaa. Poemii vaan merestä arvokallaa ja helemejä. Jo vaen - tuurilla pärijää vaekkei ne purijeet ookkaa pullollaan. Pullosta toki voe naokkaella enerkijjaa omaksi viihteeksi ja mielenvirkistykseksi. Pienessä laetamyötäsessä paatti solijuu aavallaki merellä iliman suurempata huolta tae ressijä.

Saaketti kun mua eilen sapetti kun naputtelin pitkät postaekset kaekemoesta hulluva, niin elähän mittää - rupesin korijaan lyöntivirheitä. Se kun ei aena tuo oekija käsi tiijä mitä vasen tekkee, niin sammaanaekaa vasen sormi oli väärällä napilla kun paenasin peruutusnappia, hupsis, kae män. Eikä muuten ollu eka kerta. Ikä ei vajella yksikseen, vaan sillon kavereita suuri joukko seoramiehijä, eikä hajamielisyys oo niistä vaatimattomin.

Ny ei tohi enempää lakrattaa, tiijä vaekka  hukka perrii koko postauksen. Päivän sää toki pitää. Föönijäkö se luppaeli päevän mittaan? Ny kumminki on pakkasella.-4.1 onnäötössä.Itäsellä taevalla luppaavasti luppaelee kirkasta päevää. Katotaan mihin se sitte kompastuu. Vae ihan kae sitä pittää peukuttaa, että tulisi hyvä päevä! -O-