- Voi herra nähköön ja siunatkoon! Siinä se taas tuli... Sitten on taas kesäkiireet. Kunnes syksy painaa päälle ja sitten on taas uusi talvi... ja taas saa perseensä palelluttaa tuolla hyyskässä kykkiessä... Vaan senpä minä Kitulainen sinulle sanon, että jos hommat eivät ala sykertyä se tämä akka lähtee katselemaan semmoisia paikkoja joissa posliini kiiltää ja lämpimällä vedellä saa pimpin pesasta. On sitten niin kuin ihmisillä.
- Joo, keksitkö tuon ih…an itse, vai oletko sinä Tonttisen Reetaa taas käynyt kuulemassa?
Kiivas sanailu katkesi, kuin veitsellä leikaten. Ryminästä päätellen joku jo asetteli ulkona polkupyörää eteisen seinustalle. Tuvassa olijat terästivät kuuloaan varmistaakseen havainnoineensa oikein. Elli pyyhkäisi otsalle valahtaneet hiukset ja suoristi esiliinansa. Jaska kasasi sanomalehdet penkiltä ja istahtivetäen polven toisen päälle. - Jos vaikka ostoasiamies Jansson poikkeaisi ohikulkumatkalla.
Paavokin katseli odottavan näköisenä ovelle. Odotus palkittiin terävällä koputuksella.
Vastausta odottamatta tulija vetäisi sisäoven auki. Opettaja Kärhämäinen astui kynnyksen yli pirttiin. Hän haki katseellaan jotakuta ja nähtyään Ellin, tervehtien puhkesi puhumaan:
- Saisikohan Elli-rouvalta tiedustella siitä runoillasta, mistä alustavasti sovimme?
Paavo sai viime hetkessä laskettua kätensä Jaskan reidelle ja estettyä täten miestä ponnahtamasta vimmoissaan ylös. Jaskan naamataulu punotti, mutta opettajan huomio oli täysin keskittynyt Elliin ja siihen mitä tämä sanoisi. Nyt oli kriittiset ajat.
- Voihan ihme! Opettaja Kärhämäinen muisti sittenkin, kujersi Elli.
Jaska mulkoili molempia. Mitäs helkuttia se akka oli mennytkään lupaamaan...
- Tokihan minä muistan tärkeät sopimukset! Älköön nyt Elli-rouva sitä lainkaan epäilkö. Olikos se puhetta niin, että sitten lähempänä Juhannusta kävisi. Luonnon vehmaassa helmassa runous puhkeaa kukkaansa parhaimpaan... Ja se teidän nuoriherrakin olisi silloin mahdollisesti paikalla, niin ymmärsin, jatkoi opettaja Kärhämäinen, häiriintymättä talon isännän varoittavasta väristä.
- Niin se oli tarkoitus... Ja jos se teille niin sopii...?
- Mennessäni kunnantalolle asioitsemaan, ajattelin laittaa ilmoituksen siellä ilmoitustaululle, mikäli siellä on nastoja talon puolesta. Aina näet asianlaita ei ole ollut niin, mieluummin päinvastoin. Kovin sellainen onkin henkisesti raskasta, mutta nousevan nuorison eteen sitä pitää yrittää jaksaa. Jaaha, mutta kas siinähän mitä varmimmin istuu talon isäntäkin... ja Paavo Perälä,
(jat.)