Menninkäinen Melkomoinen
meni metsässä meluten,
silpoi sienet sipareiksi,
marjat muusiksi musersi,
teki paljon kolttosia,
ilkitöitäkin tohelsi,
pani kaiken pirstaleiksi.

Menninkäinen Melkomoinen
eipä sietänyt somia,
kauniinpia kukkasia,
eikä nuoria vesoja,
kaiken särki säälimättä,
pani pieniksi paloiksi,
sekoitteli kaiken kauniin ,
muruiksi pani jäkälän.

Menninkäinen Melkomoinen,
yksin sai kurja oleilla,
kun ei siedä kumppaneita,
tovereitakaan suvaitse,
ilkeydessä iskostuupi
mieli muuttuvi pahaksi.