OSA-2.
Olosuhteiden uhrina ja vanhempien painostuksesta, heistä kummastakin oli tullut vakituinen lehmänpaskan mättäjä. Pitäisköhän käyvväkin päivemmällä naapurissa. Tehä tikusta asiaa, suunnitteli Seppo lypsytouhun lomassa.
***
Näin suunnitellessaan työtkin sujuivat kuin huomaamatta ja kohta jo Seppo harppoikin vauhdilla tuvalle päin vaihtamaan vaatteitaan. Eihän sitä sentään sunnuntaipäivänä kylille paskaröntteissään.
-No mihinkä sitä nyt tuollasella kiireellä, äitimuori kyselee kiikkutuolista käsin, korjaillen samalla silmälasien asentoa nenällään. Radiosta kajahteli sunnuntain kirkonmenot ja mummolla oli tapana ne kuunnella ja osallistua virren veisuuseen mukaan laulaen aina kovaa ja korkealta.
 
-Minä tuolla kylillä uattelin vähän poiketa...
 
-No mitä asiaa sitä nyt kylille on pyhäpäevänä, kaupattiin kiinni.
- En kaupalle aekonutkaan, meinasin käydä ärrältä jonkun lehen.
- Mutta kaljaa et osta. Ja tule äkkiä kotia.
- No, en minä sinne asumaan mäne, Seppo sanoi ja meni ulos.
 
 Pihalla hän tuumaili pitäiskö sittenkin ottaa auto kun tuli sanottua että ärrälle. Kai se on startattava, ei tule turhia kyselyjä.
  Sepon auto, vanha Fordi käynnistyi heti. Vaikka auto oli vanha, melkein viisitoista vuotta, Seppo piti sen hyvässä kunnossa.
  Syksynsateet olivat pehmittäneet soratiet. Kurainen vesi lillui tienkuopissa joita Seppo yritti väistellä.
 - Jaaha, Jaakkohan siellä on valvomassa mihin naapuri on menossa, Seppo ärsyyntyen huomio, ohittaessaan tienvarressa olevan punaisen talon, jonka pihalla mies seisoskeli.
 -Kohta se kele lallattaa ympäri kyliä mihin olin menossa, Seppo vähän harmissaan mietti. - Vaekka hittojako se sille kuuluu. Lallatelkoon...
  Seppo kurvasi vauhdilla Turakaisen Salmen pihaan, meinasi talon kissakin siinä jäädä auton alle, mutta kerkesipä viimetingassa väistää. Talon isäntä Matti, Salmen isä, tuli juuri pihan periltä ulkohuussista vielä housujaan napittaen.
(jat)