OSA.25.
  - Aenahi kaekki männöö päen persettä kun tänne erehtyy. Polliisi keskittää nyt tutkimukset täyvellä teholla tänne. Seon perustettava väliaekanen tukikohta tänne. Kaopunkista asti männöö aeka ajellessa. Missähän tuota oesi sopivata tilloo?
  - Tiällä on nuo pojanvekarat, että tänne ei aenakkaa, Salme kiirehti sanomaan.
  - Seon totta. Nännöö perhe-elämä liian raohattomaksi. Tuossahan oes tyhyjä talo tuo rikospaekka. Vuan ei siihenkään passoo sotkeotuu kaekki johtolangat...
  - Turakaeseen mahtuu vallan maenijosti. Siellähän on jo perinteitä. Pontikkooki löytyy. Jos niinko tulloo paeneita liikoo.
  - Antaapa olla ne pontikat. Kahta kertoo ei passoo tehä sammoo virhettä. Mutta pijetään sovittuna, että Turakaesessa on johtokeskus. Toki kentällä se työ tehhään. Luoja armaha kuinka laaja se työkenttä onkaa. Vuan juuaampa nyt ne emännän kahvit viimenki. Piäsöö keitteen uutta.
  - Joku raja se on minunnii pannussa. Vuan tämän kerran...
  - Martan pannussapa se ei pohoja paesta eikä kattilasta soppa lopu, että tervetulloo vaen meille. Ompahan vaehteluva meijännii elämään, Matti sano
  - Toki kaekki kulut ja haetat korvataan sitte aekanaan. Vuan nyt Pökiö kahavia kulukkuun ja menoksi. Joutooko se isäntä vielä oppaaksi, että piästässiin alakuun.
  Seppo vilkaisi Salmea ennen kuin sanoi.
  - Kyllä se pittee suaha Jyrkin kohtalo seleville. Eipä tuota tiiä vaikka oesivat pottukuoppaan...Saatana seon tutkimatta. Jos neon vieny Jyrkin sinne?
Kuoppa on siellä pihanperällä.
  - Sepä on tosiaan mahollista. Pökijö alahan juosta. Ole varovaenen jos se siellä se nuijamies pittee kortteeria.
  - Lähtöökö se isäntä varmistukseksi? Vaeko emäntä, Pökiö nauroi.
  - Mänköönpä isäntä seon enempi tottunu rosvojen kanssa saikkaamaan. 
  ***
    Hiljaisuus huokui Rimpiläisen pihapiirissä. Keskipäivän kirkkaus suorastaan häikäisi. Tuulessa oli selvä kevääntuoksu. Se tiesi luonnossa mahtavaa meininkiä lähiviikkoina.
  Pökiö ja Seppo harppoivat ensiksi pihanperällä olevan kumpareen luo. Kumpareen yhdellä sivulla oli punaiseksi maalattu ovi. Pökiö otti virka-aseen esille ja näytti Sepolle että nyt piti olla hiljaa.
(jat.)