- Joo, ne oli silloin varmasti tarkkoja aikoja. Aivankos se ukko myyntiin keitti?
- Voi veikkonen. Mistä muusta se olisi leipäpala tullut suuren sakin kitaan. Mutta näytähän, kun minäkin maistelen paloiko iloliemi pohjaan. Ainakin tuossa tehoa on, kun tuo äijä taitaa olla kohta siluvei! Toisaalta, Jallu ei enää tarvitse kuin haistaa, niin sillä on ketarat taivaita kohti.
- Näyttää Jallulla silmä kohta sammuvan. Olikos sillä jo pitkäkin putki..? Lienee kauan harrastanut pullonsuutelua tänä aamuna? Puteli melko pohjillaan.
- Se lipitti koko eilisenpäivän. Krapulaansa se kai alkoi entraamaan, vaan taitaa mennä putken rakenteluksi taas? Minä se olen tuolle ukolle tolkuttanut, että pitäisi sisävessakin saada ensi talveksi. Olisi nyt kesällä aikaa hommata. Vanha perse jäätyy reiällä käydessä. Näin kesällä sitä voikin sihauttaa missä vain sattuu olemaan. Äkkiä se lämmin kesätuuli reidet kuivattaa.
- Täh? Eipäs tuo Jallun perkules maininnut mitään. Katopa kun se meidän Ellillä himottaa sama ihanuus. Minä en ole pahemmin lämmennyt koko asialle. Taitaa olla muoreilla yhteinen vyörytys yritys?
- Älä pökise joutavia Kitulainen. Imaisepas tuosta ja ole kuin miehet, Reeta kuittaili.
***
Päivä eteni leppoisasti Tonttisen pihapiirissä. Jaska viihtyi tosihyvin katsellessaan ympärilleen. Ja nähdessään kaikkialla rempallaan retkottavia paikkoja, saranoiltaan suistuneita ovia ja hylättyjä koneita, jotka olivat jätetty pitkin seinävierustoja. Täällä ei hoppuiltu turhasta, vaan elettiin kumminkin.
Turhaa oli Jaskasta kaikkinainen hienostelu ja korska-asuminen. Aikoinaan esi-isät olivat hyvin ¨tulleet toimeen savupirteissään. Olipa huoltaneet sikiönsä, ja päivästä toiseen eläneet. Minkäpä vuoksi se eläminen nykyäänkään pitäisi olla kummempaa? Koriaa muka piti olla!
Jalmari kuorsasi välillä kovaäänisesti, välillä säpsähti hereille, vaihtoi muutaman sanan, otti moukut pullosta ja torkahti taas.
- Vai hienouksia te naiset olette vailla..! Posliinia, kullankiiltäviä tussusuihkuja. Toki hienoille rouville sellaiset täytyy tehdä.
Jaskan mieleen palasi taas, sisävessa-asia. Puheessa kuulsi pilkka ja piruilu. Se oli kuin bensaa Reetan puheeseen.
- Mitä hienouksia ne on? Kaikillapa sellaiset on tänä päivänä. Varmapa minä olen siitä, että ei teidän äijienkään askeleet enää ulkovessaan asti kulje kun on taloihin sisävessat laitettu! Olen kuullut sellaistakin, että nyt niihin laitetaan nykyään sellainen suihkukin, josta saisi alapäähänsä lämmintä vettä suihkuttaa, Reeta valisti Jaskaa sekä nyökytteli, sanojensa vahvistukseksi.
(jat.)