... se pitelee. Meinaa vanaha konneisto lämmetä liikaa. Alakaa valot pätkijä ja virta kulukee klimpeissä? Tuossapa hyvä aasinsilta vanahaan ruokaan klimppisoppaan. Seoli hyvvää. Osaesin sitä toki keittää. Klimppienkin salaisuus on muistissa. Monet kerrat olin äitillä apurina köökihommissa sillon nappulana. Tokhan niistä jäe muistijäläki johonki  aevonlokeroon. Lampaanlihhahan siihen soppaa piti olla. Liemi vielä suurustettiin vehnäjauholla. Juhularuokaa. Arkiruokaa oli tuppipotut ja läskikastike. Kaekkihan piti - melekeen - tehä kotona. Kaopasta vaen suolat sokurit ja kahavijaki! Ei sillon räknätty kajoreita eikä jouleja. Ei napsittu vitamiinejä eikä hyvvääolua! Syötiin mitä sattu olemaan. Siitä huolimatta terveitä oltiin ja työhommassa saatiin tervettä ajattelua. Jokkaenen  kannettiin kortta kekkoon, vaikka toki monesti tympikin! Vaan velvoittava: Ken ei tahdo työtä tehdä, olkoon myös syömättä! Tai - Jose ei työ huvita leipävarras nousee korkijalle. Siis jo pentuna opetettiin työn tärkijä merkitys ihimiselämässä. Nykysin on toisin. Sitä en sano onko paremmin?

Jälleen on mittarissa +18. se tietää hellepäivää. Mikäs on köllistellessä. Eilen parturoin pihan joten nyt voi keskittyä oleelliseen, eli kesästä nauttimiseen. Vielä se Pjonen hyytää kylymällä henkäöksellä toeseen äärimmäesyyteen. Mutta nyt nautitaan!!!!!!!!!-O-