OSA.33.
  Tikka piilotteli paalikasan takana. Oli mukava kuunnella esimiehen kommenttia. Kumaraisen punainen naama nousi näkyviin. Reipas liikunta oli saanut veret liikkeelle. Kumaraisen pää pyöri turpean kaulan varassa sinne ja tänne.
 Ähkinän välissä suu muodosti sanoja.
 - Perkele! Mitä täällä nyt on? Saatana kun joutuu ravaamaan tyhjän takia. Eihän täällä näy koko Mikki Hiirtä. Saatana jos tämä on pelleilyä, niin tulee helposti ratkaistava murha. Tikka lopettaa nakuttamasta.
 - Onhan tuossa pelipöytä! Ei tämä aivan huuhaata ole. On täällä jengiä joskus ollut. Pokeria pistetty rutkasti, kun noen kuluneet laput. Ja kalija on maestunu. Nuissahan on ommaesuus noessa tölökeissä. 
 - Täötenä oesi vielä enempi, Kumarainen kuittaili.
 - Mihin helekuttiin se Tikka jo sukelti.Kärppä on hijas siihen verraten. Paskallako istunee? Jospa minä soetallan sille.
 - Suathan tuota soettoo ja sano sille että ku oesi jo, tulla tänne.
  Tikkaa nauratti. Hän nappasi kännykän hiljaseksi ennen kuin se alkaisi metakoimaan.
 - Paskat. Ei se vastoo ies puhelimmeen. Jospa sehhii on kitnapattu?
 - Ja minkähän takia senniin ketkun kukkaa nappaesi. Joku huora voesi ehkä yön aekana, mutta toesi päevännävöllä takasi.
 - Eläpä iso herra puhu läpijä piähäsi. Seon Tikka kahtelemassa reijän suulla toukkoo... Vaen pirunmoenen se Tikka on naesija kaataan. Vaekkon pien mies niin hirmunen sillä on ase.
  - Äläkääpä menkö liikaa henkilökohtasuuksiin! Tikka ei enää jaksanut odottaa, vaan tuli kasan takaa esiin.
  - Mitä teällä niin erkoesta, että pittee kiel vyön alla rynnistee. Suakel kun Viskari hyökkevvää kuin olisi mualimanlopun nähnä.
  - Tulloopa tänne kahtommaan. Luulen että siinä jäökistyy notkijaki selekä.Kova uurastaminen tuotti tulosta. Nämä oli paalikasassa kaekki piilossa. Vuan eipä se rosmo pärijää Tikanpojan kanssa, Tikka leuhki.
  Pökiö ja Kumarainen tulivat laatikon luokse ja se sai kummankin pysähtymään hämmästyneenä.
 - Voehan Killin kopekset. Nyt tämä keikaottaa koko jutun aevan uuteen valloon. Oletko tarkemmin tutkinna minkälaesta tavaroo siinä on. Tokhan minä kahtelin että olko vaen isännän romuluatikko. Vaen eipä ollunna. Siinä pomollahhii nuama venähtee kun näkkee mitä siinä on. Siellon puolenkymmntä tykkiäkin tuolla pohojalla.
(jat.)