OSA.86.
  - Lupaatko ettet enää niiden taulujen tiimoilta rahasta? Voisin ehkä suostua.
  - Perkele! Mun nähdäkseni sulla ei ole vaihtoehtoja. Sopimuksia en tee kenenkään kanssa. En edes Kauhun.
  - Missä se Kauhu nyt on?
  - Se on piilossa. En siitä ala laulamaan. Mutta helposti se lähtee liikenteeseen. Sitten ne taulut pidä tarkoin jemmassa ainakin niin kauan kuin pölyt laskeutuu. Kytät kiertää ympäri kaupunkia kyselemässä. Ei pienintä viitettä kytille. Joko olet ehtinyt myydä yhtään.
  - Kaksi pientä halpaa taulua. Pitää panna kaikki piiloon. Saatanan Kilinä mihin kiipeliin sinä taas minut veit. Mene takakautta ettei kukaan sua huomaa. Tuossa on se tonnisi. Muista että mitään lisälypsyjä en rupea kärsimään. On ne minullakin omat "Kauhuni", Koho sanoi ja viskasi kaksi viisisatasta tiskiin.
  Kilinä sieppasi setelit ja nauroi räkäisesti.
  - Kyllä minä sinun gorillasi tunnen. Pelkkiä mammanpoikia. Tasan tarkkaan tiedän minkälaista sakkia sinulla on palkkalistoilla. Paskat housussa kun kuulevat Kauhusta. Me ollaan Kauhun kanssa kamuja.  Me ei siedetä minkäänlaista kieroilua. Sen tuli Survojakin huomaamaan. Liian myöhään vain.
  - Ala jo saatana mennä. Rahat sait. Nyt ollaan sujut. Toivottavasti ei nähdä koskaan.
  - Noo papparainen. Hädässä ystävä tunnetaan. Se on hyvä kun on rikkaita ystäviä, ei pääse köyhyys yllättämään vaikka bisnekset ei kovin hyvin luistakkaan.
  Kärpänlailla Kilinä säntäsi hyllyjen välistä takaovelle kun kuuli jonkun olevan tulossa.
  Rikkaalta vaikuttava rouva tuli kauppaan. Hiukan nenäänsä nyrpistäen hän hengitti vanhan tavaran tuoksuja. Hän oli huomannut että antiikki liikkeistä helposti teki löytöjä. Kauppiaat eivät tunteneet taulujen arvoja. Hyvinkin arvokas taulu saattoi lähteä muutamalla satasella.
 Lipevänä Koho oli heti valmis palvelemaan asiakasta. Tosin häntä hirvitti kun Ruikanrannan hankinnasta oli monta taulua näkyvillä. Toivottavasti rouva ei huomaisi "kuumia" tauluja.
 - Hyvää päivää, kuinka voin rouvaa palvella.
 - Taidetta lähdin katselemaan. Huomasin seinällä alastoman kohdan joka aivan välttämättä vaatii ison taulun.    
  - Olkaa hyvä vaan. Siinä on vaihtoehtoja moneen makuun. On isoa ja pienempää halpaa ja kallista. Tunnettujen taiteilijoden töitä ja on tuntemattomiakin. Kaikkea löytyy.
  - Ai tuossapa on ihana maisemataulu, Tuon minä ostan maksoi mitä maksoi.
  Rouvan valinta osui juuri Ruikanrannasta tuotuun tauluu. Hälytyskellot Kohon päässä kilisi. Vaikka tilanne oli houkuttava niin kärähtämisenvaara oli liian suuri.
  - Anteeksi hyvä rouva, mutta juuri tuo taulu on jo myyty.En vain ole ehtinyt ottaa sitä alas. Ehkä jokin muu miellyttäisi.
  - Ai! Minun pitää mennä sellaiseen antikvariaattiin jossa tavara on kaupan, rouva närkästyi . Pyörähti kannoillaan ja tuhahtaen poistui liikkeestä.
(jat:)