1. - Se on luonnollinen tarve. Vietti joka on lahjaksi saatu. Kyllä se rakasteleminen on ihanaa.
    - Joo vieraan kansa? Minä jos vihjaisenkaan niin on päätä kipeänä ja perseessä muuta vaivaa. Vaan johan silmään nouseekin kiilto kun Kärhämäinen tulee maisemiin. On se niin monet kerrat nähty. Siitä toisesta en rupea tinkaamaan: Melkeinpä suosittelen.
    - Olehan siinä nyt horinoinesi. Pelkkää pulinaa poriset. Minulla ei ole ketään.
    - Niin, kukapa se tunnustaa. Jos sittenkään kun joutuu rysän päältä kiikkiin.
    - Lopeta jo. Minä en jaksas sinun kansa vatuloija tuntikausia. Sen pökkelö. Huomenaamuna mennään mustikkaan. Vien vaikka väkisin.
    - Äläpäs ole niin hallelujaa siinäkään asijassa. Tässäpä on semmoinen poika joka itse katselee omat polkunsa. Siihenpäs ei tarvitse akkaväen vaivautua määräämään.
    - Katsotaanhan kumpi se pitkänkorren vetäisee, Elli sanoi uhkailua äänessään.
    - Ka, kestäähän tuo koettaa. Vaan harvoinpa se tuuli isoa kiveä liikauttelee. Siinäpä puhaltelet. Se voi olla, että meikäläisen pitää olla silloin kokonaan eri suunnalla.
    - Kuhan nyt siinä kometiijaasi pelaat. Koska kumminkin näyttää marjakeitto painuvan Kitulaisenkin kitusiin, niin onhan kumma jos ei ukko lähde salolle.
    - Sepä on kulttuuri tärkeämpää kuin marjat, Jaska yritti.
    - Kyllä se on hallelujaa, että Kitulainenkin noukkii marjoja kuin pyhät pojat.
    Jaska alkoi suorittaa esivalmisteluja aamua varten. Aikaisin pitäisi herätä ja Elliltäkin vielä salaa. Sepä ei olisi helppoa uneliaalle miehelle. Jaska koetti miettiä keinoa mitenkä herätyksen saisi huomaamatta.