OSA.95.
  Sydän hakaten rajusta juoksusta Kilinä luikahti piilopaikkaan, liiketalon tavaraa kuohuvalla takapihalla.
  - Voi perkele, kun se huomasi meidät liian aikaisin, Juva puuskahti.
  - Eipä sille mitään voi. Ei ehditty valmistella. Olihan aivan sattumaa, että Kilinä sittenkin sattui juuri nyt kulkemaan tästä. No nyt ainakin tiedetään, että mies on elossa ja voi hyvin.... Kovin oli kepeä jalannousu.
***
  Kalevi Koho istui kuulusteluhuoneessa hikoillen. Itse Kumarainen oli halunnut lypsää kaikki mahdolliset asiat tietoonsa. Kuulustelua oli kestänyt jo pitkään, oli käyty läpi perinnöt ja nuoruuden erehdykset. Vannottu kirkkainsilmin puhutun vain tosiasioita Sitten Kumarainen pääsi varsinaiseen aiheeseen.
  - Koska kaupankäyntisi antiikin kauppiaana on aivan yhtä rehellistä kuin kaikkien muitenkin. Sehän on sikamaista ryöstöä vanhoilla tavaroilla. Mutta koska se kohdistuu rikkaisiin, niin mitäpä se meille kuuluu mihin rahansa panevat. Mutta niistä Ruikanrannan tauluista tehdään nyt täysi selvyys.
  - Täytyy myöntää, että en ollut kovin viisas kun lyöttäysin Kilinän kelkkaan. Aavistin ettei siitä hyvä seuraa. Mutta kun Kilinä tuli niitä ehdottelemaan niin pyysin häntä hankkimaan taulujen tekijöistä faktaa. Kun siellä oli P.Halosta ja Gallen-Kallelaa niin en voinut vastustaa kiusausta.
  Kilinä oli antanut autonsa miehille, jotka oli pikkurahalla palkannut hakemaan taulut. No, onhan viisisataa mieheen suuri raha työttömälle. Ja kun aivan vaaraton keikka. Oli ne joutuneet etsimään aika kauan kohdetta. Kilinä oli piirtänyt kuulema liian huonon kartan, Koho vaikeni.
  - Minkä vuoksi se kamala hävitys? Jopa huonekalut rikottu?
  - Miehet olivatkin yllättäen tavanneet talossa humalaisn miehen nukkumassa. Kun huomasivat, että siitä ei ole mitään vaaraa, niin kantoivat taulut autoon ja panivat sitten hyrskynmyrskyn.
  - Mitä sinä maksoit Kilinälle tauluista?
  - Ensin kymmenentuhatta ja sitten vielä tonnin lisää. Suuri vahinko, mutta ei aina voi onnistua.
  - Muuten tiedätkö miksi se Kilinä parveilee tuolla Pahkaperällä. Hänet on nähty siellä aika usein.
  - Joo sillä on siellä joitain sukulaisia. Kilinä on aika herkkä sukurakas mies. Taiteellnen luonne. Näyttelee kovista.
  - Näinkö on?
  - Voisi se olla niinkin. Osaako komisario sanoa kuinka paljon rapsuja minulle tulee? Koho kysyi.
  - Olet kertonut asiat niin kuin ne ovat, niin mitäs me pienistä. Kaikki taulut kun saatiin takaisin
  - Valitettavasti kaksi taulua ehdin myydä. Ne olivat pieniä, arvottomia töherryksiä. Viisikymppiä niistä sain.
  - Miinuksen puolelle sinulla tämä keikka jää, joten ei muistella tämän enempää. Sen kuitenkin lupaat, että jos Kilinää näet niin heli ilmoitat meille. Jos se sopii niin saat lähteä. Tai kyllä ne pojat sinut viskaa. Pääset jatkamaan arvokasta työtäsi perinteen tallentajana, Kumarainen höysti.
  - Kyllä komisario! Oikein mielelläni ilmoitan. Se on lääkettä tästä saamiini kolhuihin, Koho sanoi ja hänen silmänsä välähtelivät kostoa...
(jat.)