Kuivua meinaavat heinänjuuret,
siitä saan kirjoitusinnot suuret?
Katkeilee rihmat, kun kosteus puuttuu
pysähtyy kasvu ja juromaan juuttuu.

Itsellä sentään luontoa riittää
ei voi muuta kuin kumartaa, kiittää,
runoissa noissa on tuoreuden tuntu
tuntee kun laskeutuu, hämärän huntu.

Tänäänkö taas runoratsuni ravaa?
runojenarkun kun teille taas avaa
Nauttia saamme taas niin monenlaista
sanat kun tuovat mieleen monenlaista.

Olen minä koittanut haekuja vääntää,
harvemmin mittää maailmaa kääntää,
ei sittoes uskonu näen jämy mies
höpöhommaa painaa otsansa hies?

Joutessaan pittää jotakin puurtaa
tuskin ne suuria uria uurtaa,
kuitenkin tähän kulutan aikaa,
ja on sanaleikeissä jotakin taikaa.