OSA.93.
- Eipä taenna olla kovin hyvä viinapiä vävynkokelaalla. Kovin helepostihan tuo tuohon kyrvähti, Viirtokin yhtyi keskusteluun. - Entäs tämä meijän Tikanpoeka. Sehän suattoo olla vielähhii kanttuvei?
- On suakeli mulla kommijaa sakkija allaisina. Mitenpä lienöö vartioentitehtävä tullunna hoijettuu. Suakel tuota Tikkaahi. Eijoo miestä palijo, vuan siltihhii se ehtii tekkeen vahinkuva kahennii iestä, Kumarainen mutisi.
- Täyvelleen muussa mualimassa se Tikanpoeka on ja eipä taija kestee kehua tuon Mörönkää piä. Raetis mies ja sammahti ku saonalyhty ku muutaman ryypyn sae, Kilikki sanoi.
- Vuan kaekkein kommeinta katottavvee se oli suurenherran toelaelut. Oessii ollunna vitejokamera mukana, niin siinä sitä oesikkii ollunna aeneistuva, vaekka koko illan elokuvvaan, Pökiö härnäsi.
- Pökijö hilijjoo. Eipä mennä yksityiskohtiin. Ny joka mies terhakoetuu ja heittee turhat höpinät poekkee. Tokihan kusella häätyy käyvvä. Missähän se isäntä? Uamukahavet pittee suaha, jotta suahaan homma pyöriin. Käyvvään vilikasemassa palopaekalla onko siellä mittee tehtävvee.
- Huomenta vuan kaekki. Johan tiällä virkavalta alakaa nostee karvapiätä pystöön. Mikäpähän tuo lienee olotila? Matti tuli sisälle ja kyseli aamun tilannetta.
- Eipähän tässä maha olla kehun varroo. Vuan sen verran pittee vielä vaevata talonväkkee että kahavit juotassiin. Pistetään sitte isoraha maksammaan. Evustuskulluihin rytkästään. Passooko sellanen pelj? Kumarainen kyseli.
- Voe tokkiisa! Kahavit ketettään ja äkäset. Se piä seleviytyy ja kankkunen kaekkovvaa poes tieltään. Vuan mun pittee tuo nuorparj herättee navatalle. Jospa se vävyhii on piässynnä pahimmasta.
 - Seppo ottihi kuin miehet, Vierto sanoi.
 - Joopase joo, ottihan se, vuan kestikö ku miehet? Suatana olj niin pehemmiiijää poekoo.
- Kyllä se siinä luonto kasvovvaa, appiukon koulussa. Aenahhii on jämerä opettaja. Sei isännällä palijo jalaka horijahtanu. Mitä ny pikkusen pani laolammaan. Vuan eiköpä tuo se liene tarkotussii? Viirto  sanoi.
---
 Kukin omaa viinan kestävyyttä kehuskellen poliisit odotteli kahvin joutumista. Seppo oli korvat luimussa sännännyt navettaan Salmen kintereillä. Appiukon tekele vielä manasi lisää vauhtia huutelemalla perään:
(jat.)'