OSA.112.
 - Tulukoon vaekka kaksi, kuhan häevyttä, Viirto sanoi ja käänsi naisille selkänsä ja alkoi muhinoimaan Kainon kanssa.
 ---
  Samaan aikaan kammarissa Tikka ja Kilikki olivat saaneet kaapin kammettua paikaltaan. Kaapin ja seinän raosta paljastui joku ikivanha salkku. Kilikki otti salkun ja kokeili sen painavuutta.
  - Eipään tiällä hirveen paenavia paperreita ou. Ei oo aenakkaa ministerin salakku.
  - Mittee helevettii se ministeri oes salakkusa tänne tuonna, Tikka pöljänä kyseli.
  - Tumpio! Seoli vitsi. Niinkö sulla mahtoo olla Kaenon tavara mielessä, että järkihi seisoo?
  - Uo vaet ja aakase se salakku. Hei siinähän on nimihi. Raivo Tonimäe. Suakel seon kuumoo kammoo. Oesikkoon siellä huumeita?
  - Emmä tiiä , en ou huumekoera, Kilikki sanoi ja nuuski salkkua.
  - Suotta tuota arvellemmaan. Aokase se! Vuan jos se onnii Pommi? Tikittääkö se?
  Kilikki nosti salkun korvalleen ja kuunteli joka puolelta.
  - Ei kuulunna mittee. Mie aokasen, sittepä tuon näkköö. Käö kato mitä se nuorpar tekköö. Salloo!Etteivät tuu avajaessii häerihteen.
  Tikka meni varovasti ovelle ja näki Viirron syventyneen puolestaan suustasuuhun menetelmään. Tikka huokasi mielessään ja myönsi hävinneensä kilpailun ja palasi Kilikin luo.
  - No?
  - Silleepä nuo kiimoosa eslämmitti tuassii. Meillon kotva aekoo tutkija mitä salakku on syönnä.
  - Vuan jospa siellä on rahhoo. Mittee me tehhään jos äkkirikastuttaan? Se voep männä järki jos on salakku täönnä rahhoo?Uatteleppa jos oesi viissatassii roema nippu niin se mahtasi alakoo kummasti piässä tutajammaan, Kilikki pohti.
  - Köyhänä se pittee miettijä mille rikkaana alakaa. Ei aenakkaa polliisiksi. Suakel kun kaek sylykkee piälle ja hullut ampuiloo huvikseen, niin ku mehtän elävee. Ensiksiki kun rikastuttaan niin ajetaan ensin piäkaapuntiin ja siellä Tallinna laevaan ja Eestiin huoriin, Tikalla oli ohjelma valmis.
  - Sitte suat männä yksin. Minnen huorista välitä. Suanna sitä lajia jo tarpeeksi. Vuan suattaspa sen ostoo jonki loestoaoton. Sitte palakkaesi kuskin ja takapenkilla polttelisi sikarrii ja kahteleisi kun köyhijä vituttoo, kun pittee ruatoo niska limassa, Kilikki haaveili.
(jat.)