- Enhän minä uskovainen mies maallisten ilojen perään. On vain vissiin jäänyt muutamia työkaluja. Niitä lähin noutamaan.
- Kitulainen luulee kaikkia samanlaisiksi kuin itse on. Saakeli, hetipä on jääränä kimpussa vaikka kuinka estelee. Ja ilmaiseksi se lipittää viinaa joka kerta kun pistäytyy.
- Niinkö se Jaska on kiihkeä? Paavo kysyi.
- Joo. Tässä on paras karju. Voi sen täytinen mitä kaikkea sitä pitää sietää. Joskus jotakin muutakin tarjonnut. Kyllä se Paavo on sivistynyt ja aitomies. Ja hommat hoituu viimesen päälle, Reetalla lipsahti vähän arvoituksellisesti.
- Johan minä sen arvasin mitä se Paavokin on metsästämässä. Vaan minun puolesta, Jaska sanoi. Hän pyörähti kantapäillään ja suunnisti ovelle.
- Lähteekö tuo hullu tuommoisessa lastissa mopon selkään. Siitä ei kyllä hyvää seuraa... Tule Paavo katsomaan! Moponsa luokse se menee Reeta tihrusti ikkunasta Jaskan toimia.
- Sitä se Raima saa, mitä se Huima antaa. Kukapa tuota aikuista miestä pystyisi suitsimaan, Paavo sanoi ja pisti kätensä Reetan ympärille ja puristi. - Reeta se on niin nuorekas ja soma.. Niin on jämäkän tuntunen ruppi, niin kuin nuorilla tyttärillä.
- Mitä se tämä Peräläinen nyt turhia. Onko tuo paljokin nuoria tyttäriä puristellut?
- Eipä tuota ole tarvinnut, kun tuo Reeta on ollut niin mukava ja antavainen. Saanut on joka tarpeeseen... Vain totisesti! Lähin sitä katselemaan onko se mahtanut jäädä kavahöylä Reetan uuden veskin hyllylle. Muuten minkäpämoinen se on posliiniin pieraista. Yhden talven olet jo saanut nauttia.
- Voi tokkiinsa. Eipä palellu hitusvinkula paskomassa käydessä. Aina oli vähintäänkin se jäässä kun kykki puuseen reiällä.
- Se onkin mainio asia se, Paavo myönteli. - Vaan kato, on se Kitulainen melko lastissa. Miten tuo mopolla onnistuu?
- Vähemmästäkin päähän menee. Melkein pullon lipitti. Eikä maksanut sentin latia. Kun näen seuraavan kerran tuon hyvän tulevan. Panen oven reikeliin.
- Jumaliste! Nyt kävi Kitulaisen pahasti. Päin petäjää tuo poloinen kurvasi. Eikö tuolla liene näkimet kunnossa. Tai sitten se ajoi aivan tahallaan. Siitä vekkulista kun ei tiedä. Sitä pitänee lähteä katsomaan...
- Lieneekö tuolla silläkään mitään kiirettä? Saattaa aivan hyvin selvitä itsekseenkin. Eikö sitä meillä ole mukavampaa juttua kiikarissa, Reeta houkutteli.
- Pitää sitä naapuria auttaa kun tuolleen. On Kitulainen ihan tolkku naapuri. Se pitää aina varoa ettei ala sille vänkäämään.
(jat)