OSA. 36.
 - Salme, minä sitä lähin sillä mielin reissuun jotta meinaan pyytee sinua Rimpiläeseen emännäksi. Suat aevan täyvvet valtuuvet ja vaekka uuven Mersun ostan. Kuhan nyt vaen suostut. Mittee helekuttija sie tuossa hevosen näkösessä Sepissä niät?
 - Kato Jyrki korroos. Mie en sinulle tulis vaekka ostasit kaksii mersuu. Juopporetale ei käö mun pirtaan. Tässä Sepossa mulla on uros joka miut vie seihtementeen taevaaseen.
 - No, minkäpä sille sitte mahtoo. Antooko se Matti niitä kahavija, että ehtii naesiin tuonne kirkolle.
 - Silläkeinoon! Sillä mahtoo Jyrkillä ollahhii morssiimmija joka puolella. Vuan onko niin ettei kukkaa jaksa pitempee urakkoo alakaa Jyrkin rinnalla puurtoo, Salme sanoi.
 - Vuan heitetään joutavat jorinat ja lähetään kahtommaan onko se Martta suannu keitettyy pöönävettä, Matti sanoi.
 - Matti, elä sinä ala tulukuttaa... Hittuako se sinua liikuttee vaekka se muuan ämmä juoksis mualiman iäriin. Piä sinä omasta muoristaas huoli, Jaakko heräsi selostaan, kun muu porukka alkoi solua sisälle.
 - Suat sitä Jaska sinnäe lähtee hörppään kupposen. Piä pikkusen selevennee.
 - Vitut minä sun kupposista. Perkale aena meikäläesen asijat hampaessa, varsinnii akallasi...
 - Siehän uottii hörpänny mölyviinoo kun tuomosia alat! Vuan siinäpä! Minä en sinua muanittelleen.
 - Suakalleen syöttiläs. Toessakesän olit rajaojjoo kaevaesa mättäny ojamuat mun puolelle. En kehanna sillon sannoo. Vaen kun vittuilla aletaan...!
 - Katohan. Yhteinen ojahan seon rajaoja. Tietennii sun pittee puolet suaha kaevuumaesta. Pian alat syttee muan varastamisesta.
 - Kyllä sinnoot Matti ollu vittumaenen rajanuapur. Ominpäen out kaevanna rajaojat etkä mulle oo puhunna mittee... Nii entä se talavitie kun minun metän läpitte ajot savotapuut.
 - Oohhan ny iäneti. Minnoo mittee puita sun maihen läpi ajanna. Jos yhtiö lie ajattanna niin ei kae se mulle kuulu. Ovatpa taenneet sulle maksoo haetasta...
 - Neon mitättömmii ne korvaokset. Ajoura näkkyy vuoskymmennii...
 - Sepä eijoo minun murheita.
(jat.)