Elli oli hiukan hämmästynyt miehensä tavallisuudesta poikkeavasta käytösmallista, mutta sitten päätti nauttia kerrankin olostaan.
- Oi kiitos! Oletpa sinä ollut huomaavainen
ja noin kauniisti kattanut kahvipöydänkin. Osaat sinä kun vain haluat tehdä naisen onnelliseksi. Kuinka runollisesti sanoitkaan "metsän siimekseen kehräämään" Aivan rinta pakahtuu.
- On niin ihanaa kun on ymmärtäväinen vaimo
joka saa miehen tuntemaan olevansa mies.
Lempeitä sanoja heiteltiin puolin jos toi- sin. Auvoisa avio-onni kukoisti.
Kun kahvit oli juotu niin mies alkoi penkoa laatikkoa jossa olivat kaikki veroasiat. Vilkuillen Elliä Jaska sanoi:
- Minäpä alan tekemään tuon satokirjanpidon.
Kun ei tullut siitä mustikkaan menosta sitten
mitään. Sade tuli sotkemaan niin tarpeellisen
asian.
- Mukava on kun olet sinäkin huomannut asian. Marjat ovat luonnonmukainen ja puhdas ravinto. Ihan ilmaista vielä.
- Aivan! Harmi vaan, kun tuli sää sotkemaan suunnitelmaa.
Elli pisti navettakamppeet yllensä ja poistui ulos. Jaska nappasi laatikkonsa takaisin kiinni ja kellahti selkäpiilleen penkille. Ei aikaakaan kun napakka kuorsaus täytti Kitulan hämyisen pirtin.
Tummat pilvet antoivat edelleen vettä. Toisinaan aivan kohisemalla. Välillä vain hiukan tihuuttaen. Pari tuntia vierähtikin nopeasti.
Sadesää oli kuitenkin Jaskalle tehnyt sopivan jekun. Elli pääsi yllättämään äijän juuri sikeimmän unen aikana. Yöllinen seikkailu otti nyt tappioitaan takaisin:
- Kyllähän minä tämän arvasin. Ei ole Kitulaisesta muuhun kuin sohvalla makkaamaan. Siitä voisi antaa vaikka Diplomin.
Jaska tunsi taas kerran kutistuvansa kääpiöksi Ellin saarnan piiskatessa korvia ja sielua. Silla tokihan Jaska tunsi olevansa syyllinen tuomarin edessä.
jat