OSA.43.
  Martta oli ottanut poliisimiehet hymyillen vastaan. Toihan se vaihtelua yksitoikkoisiin päiviin.Kumarainen otti puhelun Kilikille:
  - Mitteepä sinne kuuluu? Onko sitä mittee uutta löytynnä? Tai onko etes oltu touhussa?
  - Tokhan tässä on paenettu tukka putkella. Tikka on kova poeka tutkimaan, vuan ei tuo mittää ou särkennä. Vaen kysympähän vuan. Mitä pirun hyötyy näestä romujen kaeveluista on? Suatana pikkuhilijoo alakaa vituttaa turha kaevelu.
  - Mikäpä se oesi Kilikin linija? Ei kae rikoksia ratkota iliman johtolankoja. Niitä meijän on löyvettävä.
  - Onpahan noeta suur luatikko. Sormennii jäläkiä niistä löytynnee. Piäsöö aenaki seleville onko siellä tos suurija rosmoja vastassa.
  - Kannatta kaiken tojistusaeneiston aotoon. Kilikki ja Tikka suavat yön aekana viijä ne tekniikanpojille. Eiköhän se ala homma hoetumaan. Myö kolome keskityttään kuulustelemaan nuapureita. Joo kamat aotoon ja ajatta tänne Turakaeseen. Sovitaan sitte lähemmin.
***
  - Kyllä seon vaekijjaa noehen jiäräpäehen kanssa, Kumarainen sanoi kun sulki puhelimen. - Saatana nokille hyppivät. Tasan tarkkaan tiijän miten hommaa viijään etteenpäin. Pitäsi varmaan koventaa kuria kun alaiset hyppii silimille, Kumarainen sanoi.
  - Vuan Herra iso Herra. Eiköpä ne pomon huolet oo vähäsemmät kun ei tarvihe päätään vaevata. Kysäsee vaen viisaammalta, Pökiö ilvehti.
  - Onhan se niinki, vuan pittee se malttoo mielesä, että pomo ehtii kysyä.Nytpä pittäähi kysästä sinulta miten sinä alakasit tätä hommoo junnaeleen.
  - Oun minähi mielessäni ihimetelly, että eikö pomolla järki leikkaa. Minä oesin heti pannu ukot kiertään ympäristön talloessa. No, se koerapartio oli kohillaan. Mutta tuo romujen hämmentäminen on huono linija. Aena se joku on nähäny tae kuullu jotahi poekkiavvaa. Romut ei katua, paetti ne Tikan löytämät kamat.Niitä voijaan tulla yön aekana hakemaan. Uskotko? Pökiö sanoi.
  - No perkele! Sehän on selevä. Arvokas lasti.Ne asseet on jo kymmenijätuhansia ja jauheet kuinka palijo lie. Jos ne sitten on huumeita? Suap Kilikki männä yksin sinne kaopunkiin. Tikka ja Mörö jäävät kytikselle.
 Viskari ja sinä mennettä sitte aamuyöllä. Sopikaa vaehtoaeka keskenännä. Huomenna hajjaanuttaan sitten kuulustelemaan talo talolta.
  - Mahtaapa tulla ankija yö.
  - No, helevetti! Harvonkos sitä postaellaan. Kerkijjää sitä lonkkaaki vettää kun taas tämä savotta loppuu. Päällikkö soetteli ja kyseli tilannetta. Minä vaen sanon että hommeli hanskassa.
  - Viskari niin hilijanen kaveri, että ei siinä palijo vitsi lennä.
(jat.)'