... taas aamu ja päästöt kattelee purkupaekkaa. Hummeetissa saekkaa monta kuollutta ajatusta, jotka pittää raahata tietsikanruutuun tunnistettavaksi. Näkösiä ovat täötyy myöntää, mutta niin pittääki!
***
TAEVAARANNANMAALARIT sutii penselillään. Murhe kaekkovaa-  Se ratkiriemuksi muuttuu. Suuri on taulu ja suuri on suti. Täysin palvelleena joku saa kultaisen kädenpuristuksen ja jossakin kaivetaan hautaa.
***
SYNNITTÖMÄT syntymättömät odottaa ulostulemista. Maailima pelastuu ja suurissa taloissa on riemu korkealla. Katto ylläällä ja seinät ettäällä niin kun Temarien kartanossa.
***
KATSO, kaiken tämän saat jos olet minulle mieliksi ja hän antoi ja Aatamikin söi. Sekä möi taivasosuuden. Hikeä pyyhkien sitten söi Eevan ruislimppua. Mutta se Eeva, kavalin otus maanpäällä oli pannut kiven taekinaan . Mitä teki Aatami. Iski kivikirveesä siihen kiveen. Tultahan se iski ja syttyi tulipalo josta palijo tuli tuhkaa ja tulikiveä.
***
VÄLITTÖMÄSTI tuhkarokko iski Kaeniin ja Aapelin. Eeva siinä äplisteli, että mitä nyt? Ei ollu lääkärrii, eikä terkkarii, oli vain Aatamija se tuntematon ääni joka käskytti ja rankasi.
***
AATAMI OLI niitä miehijä jotka ei menneet paniikkiin. EI! Eevalle vaen sano: - Pistähän vettä tulille ja pannaan hösseliksi. Minä hipasen hakemassa yrttiä ja muuta tarpeellista. Kyllä se siitä taoti tokeenee kuhan et turhaa hättäele! Moido!
***
EIPÄ aikaakaan kun Aatami palasi pollttaraesta ja pirunheinää kaenalossaan  ja pärreitä! Pärreet oli hyvijä sytykkeitä. Eevalla nääs ei ollu sytyttänyt. Mutta käärme, tuo kavala, senhän kanssa Aatulla oli ollut vaikeuksia Paratiisissakin, luikerteli paikalle. Aaatami otti kivikirveen löi käärmeen lihoiksi ja keitti väkevät käärmesopat pojille. Pojathan parani heti, Kaenille jäe vaen viha Aapelia kohtaan. Mihin se johti? Mikäli huhut pittää paekkasa niin huonostihan se Aapelille kävi.
***
PANNAAMPA höpötysluukku taas kiini, ettei pajatso valu tyhyjiin. Ehkäpä taas huommisaamuksi kertyy paenetta purkaotua! -O-‎19.‎11.‎2013