- Niin missäpä se Jaska-parka  olisi ihmistentavoille oppinut. Äiditön reppana. Jo synnytykseen äiti menehtynyt... Ja appiukon ajatukset olivat kyllä aivan uskomattomat.
  - Sun sukuhan tuo taitaa olla laatuvaliota. Mikä se oli  isäsikin? Rapajuoppo luuseri. Ja äiteesi oli...
  - Suusi kiinni senkin paskiainen. Minun suvussa on sentään herrojakin. Ja pojasta tulee kanssa, vaikka kuinka yrität panna vastaan... Elli sanoi.
  - Rakkaat naapurit! Otetaanpa nyt rauhallisesti. Kyllähän se jokainen on syytön sukunsa hyviin  tae huonoihin ominaisuuksiin. Sukuaan ei voi valita... Mutta omaan käyttäytymiseen voi vaikuttaa, Paavo seisomaan nousten sanoi. 
  - Katsokaahan nyt ja sinäkin Jaska, mietipä pikkusen miten suuriarvoinen tapahtuma kylällemme olisi tuollainen kulttuuri-ilta.
  - Niin justiinsa. Sitähän minä sanoin, vaan tuo ärniskö on aina hanttiin laittamassa, Elli sanoi ja nakkasi murhaavan katseen Jaskaan.
  - No, emäntäkin nyt rauhoittuu. Kyllähän se Jaskakin asialle alkaa, kunhan  sisäistää sen suuren kunnian minkä tuommoinen tapahtuma mukanaan tuo. Lisäksi, opettaja  Kärhämäinen on mitä hienoin mies, Jaskaa pyytäisin hiukkasen tarkistamaan kantojaan, Paavo sanoi.
  - Olkoon vain, mutta tarvitseeko sen tuota emäntää pivarrella. Sitä vaille että ei pussaamaan pakkautunut, Jaska muisteli.
  - Herranen  aika, mustankipeäkö se tuo ukko onkin. Höpö, höpö, aivan  turhaan, sinua jääräähän  minä  rakastan, en ketään muuta. Vaan pitää sitä olla muutakin, kuin  toisen kylessä kiehnäämistä.
  - Tiedä niin  mustasukkainen, vaan näyttipä olevan sinullakin  silmissä semmoinen palo... Ihan jo pelkäsin, joko  nuo alkaa eroottiseen kanssakäymiseen keskenään. Näyttikin  äijällä olevan jopa suoro ojossa. Kyllähän nämä hyvät tiedetään
  - Voi Jaska, että sinä  olet hassu. Minulla ei erotiikka  tullut mieleenkään. Siihen hommaan tarvitaan miehekästä  miestä, Elli sanoi ja pukkasi Jaskaa kylkeen.
  - Näyttää että minä olen täällä nyt liikaa. Minä palaan sitten sen kulttuuriasian  kanssa tarkemmin, kun opettaja Kärhämäisen ja Kertun kanssa yhdessä luomme sille puitteet. Isäntäväellä taitaa olla nyt jotain muuta mielessä, että minä poistun... näkemiin vaan.
  - Suostuthan sinä siihen kulttuuri-iltaani, minun  rakas nallekarhuni, Elli sanoi, kun he lepäsivät raukeina sivustavedettävän  sängynpäällä.
  - Tuota, sitä pitää miettiä... Eihän sinulla ollut  mielessä se Kärhämäinen... Kun semmoisessa vihurissa  olit? Mukavaa oli... Vaan tuli mieleen kun ennen ollut melko laimeaa.
(jat)