Kyllä joutilaan nyt kelpaa. Ilman tunnontuskia voi lojua sohvalla. Oma tunto ei soimaa, sillä kuka se pyhänä töihin. Silmäluomissa tuntuu vuosien paino. Kuorsaus sallittu.
 
***
Raskaana riippuu huhtikuun tummat Päivät. Huolien rypyt otsallaan katsoo osaton niitä joilla paljon on. Herjat huulillaan hän kiroaa pitenneet päivät. Haaveet haihtuneet eikä uusia ole tyrkyllä. Vaikka hän toivoisi, että kaikki olisi toisin. Toiveittentynnörissä asuu suuri pettymys eikä tyhjästä voi mitään nyhjästä, sanoo Siirakki.
***
Kumminkin toivo on toukokuussa ja tulevaa kesää oottaa syntymättömät syntiset. Koivupuussa kukkuu käki. Kullat on haaskattu herrojen persijeen ja hienot rouvat sakkansa sanoo, tietämättä asijan laitaa. Perälauta vuotaa maailman palkkaa, ja katso, se on niin vähän.
***
Marraskuunpäivä lähellä kaamosta. Poronkuseman päässä kasvaa musta seinä jonka läpi ei päivä paista. Kuu sentään kumottaa ja hopeoi kaiken. Jo vain, sanoo lapinmies ja erottelee porojaan kahta puolen puuta. Kuksa kourassa Aslak juo pannukahvia. Neljä tuulta humisee päässä ja jäässä on porolla sapuskat.
***
Kaamoksen katveessa roihuaa revontulet, Aslak joihkassee pimeään maisemaan. Sudet ulvoo nälissään ja odottaa kuuta nousevaa. Porot vähissä, eikä suutarin lapsilla ole kenkijä. Hengenheimoleiset hengittää niskaan ja riisuu ihokkaan. Alaston totuus seisoo edessä ja se ei naurata.
***
Se on täytetty sanoo tankkaaja ja raapii kuvettaan. Kaasuautolla ajaa pelastuksen enkeli ja päästää meidät pahasta. Ihastuneena kansa   vetää ilokaasua, eikä riemulla ole rajaa!