.. parempaan menneeseen. Muistot kulttaa ovipielet. Seinät levällään ja katto korkealla. Avara luonto ryntää sisään. Suurin kourin kouristelee kohtalo. Jäljellä vaan kalpea muisto ja puisto on roskaa täynnä. Hiljaa hiipuu liekit nuotion ja elämänkoulussa annettiin reput.

Heput ei tajua elämän kalleutta. Inflaatio syö ja pultsari juo, mutta viisas odottaa päivää nousevaa. Aurinko laskee länteen ja punaiset sukat pilkistää mustien sisästä. Ei ole Rauhaa ei ole Hilmaa, kuulevin korvin jokainen huomaa milloin pamahtaa. Ampu tulee huuta joku hädissään ja kuolema noutaa saalistaan ja pirulla on riemu suuri.

Mukana kulkee suuri reppu jos heppu muistaa ottaa taakan hartioille. Muistosi on mulle kallis ja sekin velaksi. Se näkee jolla näkimet. Silmään kustu ei näe nimittäin, onko arki vai juhla.

Unta palloon ja pallo ulos. Mikä on tulos jos yhtentyy kaksi. Matikan suoralinja liian vaikea. Menee ne siemenperunat keväällä syksyllä uusi tilanne.

Rannalle jääneet hyppää jorpakkoon. Pul pul oliko syvää? Se tekee hyvää sokeri on pohjalla.

Kivekset keitetty, herkkua. Kärpässientä mausteeksi. Kyllä se siitä iloksi muuttuu.

Puku sopiva, vaan ei mulle. Syntymänahkatakki ei kiristä. Joulu tulee aikanaan, mitä taas siitä seuraa sen aika näyttää jos joku alkoi katsomaan.

Uudisvuoto lentää ankkana, ammutaan alas haulikko valmiina! Pum, uutisankka tipahti ja maailma pelastuu. -O-‎26.‎7.‎2013