OSA. 30.
  - Enpä niin ihmeitä. Mäne eiltä niin minä varmistan.
  - Oekeennii hyvä. Joo, valavo ettei käö kuin Pökiölle, että rosmo nappaa takkoopäen nuppiin. Minä mänen eiltä tuonne ylös. Siellä voes olla joki rosvon piilopaekka.
  Vetäen aseen kotelosta ja kaksin käsin tähdäten eri sektoreihin Tikka eteni huvittavan näköisenä rappusien luo.
  - Nyt Viskari tarkkana. Nyt on tarkat ajat. Eikä pie metakoija.
  - Homma hoidossa. Anna mennä vain, Viskari kuiskasi. Häneenkin oli tarttunut Tikan esiin manaama jännitys.
  Tikka nousi muutaman askelen. Pää alkoi olla katossa olevan aukon tasalla. Hän vilkaisi vielä Viskaria ja nosti kättään hiljaisuutta pyytäen. Sitten hän kuikisti vintille. Sitä oli käytetty heinävarastona ja vieläkin siellä oli haalistuneita heinäpaaleja siellä täällä sekä paaleista ladottu muodostelma. Siinä oli ikään kuin pöytä ja istuimet. Pöytänä toimivan paalirivin päällä oli jokin vanerilevy.
  Tikka silmäsi yhdellä silmäyksellä, että ketään ihmistä ei ollut paikalla. Hän koukkasi Viskarin seuraamaan samalla nousten kokonaan vintille. Olut ja viinapulloja oli runsaasti seinustalla. Resuisen näköinen korttipakka lojui levällään "pöydällä".
 - Perkele, täällä on pidetty monen miehen voimalla kortti-iltoja. Akattomat Poikamiehetkö täällä on juhlineet, Tikka arveli. - Ainakin kuudelle miehelle on istuinpaali. Tämähän on selvästi peliluola. Paras olla koskematta. Päättäköön pomo jatkosta. Ei tavitte alakaa huutaan, että väärin tutkittu.
  - Eipä tämä yksistään peliluola. On täällä riettailtukin. Onko niillä ollut naisia vai sonniparinako lienevät ähränneet. Ainakin rekvisiittaa on tarpeeksi, Viskari huuteli kauempaa. - On vanhoja Jalluja ja Kalleja. Mitä kaikkea liekään. En koske noihin.
  - Kovvoo on ollunna porukka. Mutta hei...! Mitäs sitä teällä? Tikka huusi yllättyneellä äänellä.
***
  Kilikki ja Mörö olivat ihmetyksen vallassa. Sekasorto, joka talossa vallitsi tiesi kovaa urakkaa. Lisäksi kun kumpikaan ei tiennyt mitä etsiä niin hommassa ei ollut mitään innostusta.
  - En tiijä! Suakeli se pomo on heti niskassa jos näetä hämmentee. Jos taas ei niin se syyttee laeskuuvesta. Mitteepä sitä aletaan? Kilikki kyseli Möröltä.
  - Sinäpä sitä oot johtamassa hommoo. Minä oun vuan alhaenen orja ja koetan tehä mitä piiskuri miäree, Mörö venkoili.
(jat.)