SULJIN SILMÄT PUOLITELLEN,
luomet viiruina vakoilin
taivaan pilvenhattaroita,
niiden mennessä ohitse.
Kauas niiden matkatessa
taivaan rantojen rajalle.
 
Rauha huokui kalliolla
kosken pauhina unetti.
Lempeästi linnut lauloi
tuuli kasvoja hyväili.
Muistanut en muinaisia
olin taas nykyajassa.
 
Mutta silloin loiskahdellen,
vesi virrassa värähti,
ääni kiiri korvihini ,
koko tienoota satutti.
Loppui siihen linnun laulut,
ylös tempausin samassa
 
Katsoin virtaa purppuraista,
joen juoksulle vilaisin,
näinkin liskon hirmuisimman
juuri nousevan vedestä.
Suomuinen on sillä selkä,
päätä seitsemän selässä.
Kurkki pitkän kaulan päässä,
suukin ammollaan jokainen.
Liekit syöksi syövereistä,
savu sierainten sisästä
 

Nyt on loppuni lähellä,
mainen matka päättymässä.
Peto murskannee muruiksi
minut vallan kappaleiksi.
Siinä vartoin ja vapisin!
Kauhu raastoi raivoisasti,
tuska tuikea tiheni
 
Otus maallekin yleni,
astui ranta hietikolle
Raajat,  kauheat koparat,
kohta kurkkuun tarttumassa.
Suljin silmäni samalla,
käyköön kuin on käydäksensä
 

Tunnen kuuman hengityksen,
kielet partaani lipovat.
Jäykistyy jo jäntereeni,
kuolo kohta kai tulossa.
(jatkuu)