Voehan mahoton! Oljhan siinä kommee pytinki . Navetta olj niinko tehaslaetos. Kyllä sitä näkkyy joellekki kertyvän särkymännii varalle olemista. Vaen mitäpä näestä. Reissumiestä ei tuommonen palijo hetkaottanu, vaen mahoton olj näläkä!
Isäntä siinä jo ojalle usuttoo, mutta minä sanon jotta kuuluhan ne tulokahavit juuva kumminkii. Se naesväkihän minnuu kiinnosti, että millaesta ruokapuolta sitä olj luvassa.
Isäntä sannoo :- Tosijaanni , pittäähän tässä kahavit hörppiä, ei tarvii sitte hetkohta taokoja pijellä. Vaen mitempä se on se palakka? Eihän tässä ou vara hirveitä maksella , vuan tehhäänkö niin , että töehen mukkaan? Hyvästä työstä hyvä palakka, huonosta ei mittee? Minä sanon , että mulle se passoo mikä isännälle passoo. Kuhan syyväkseen suap joka päevä.
Sehän tuo oljkii isännän mieleen. Minnuu läemäöttää olalle kämmenellään , että mulla silimättii tulta isköö ja sannoo: se olj miehenpuhetta. Isäntee pittee kuunnella. .....Vuan astuhan tuppaan. Piästään kahtoon sitä ojahommoo.
Emäntä olj paksu ja musta kuin saonankiuas. Vuan naoraa helläöttelj helakalla iänellä. Olj justiisa laettelemassa kahavivarusteita pöytään , kun tullaan sisälle. Emäntähhii tullee hemputtaan kättä ja sannoo
-Vae tämmönen ojuri sieltä kätteen sattu, lieneekö aevannii ammattimiehii?
- Tottakae ammatti....isäntä sannoo...näkkeehän tuosta piälle päennii.! Heti kohta nyt kahavii iäntä kohen , niin piästään lähteen.
Tuskin oun suanna yhen kupin juotuu ja vehenästä kasteltuu, kun talon haaskannäkönen tytär suapuu tuppaan. Minnuu se kahtoo kuin halapaa makkaraa, ja seki vielä yljpäevästä. Sitte isälleen sannoo.
-Millaasen rutjakkeen sinä nyt out tänne ruahannu ja minkä taotta? Ymmärteekö tuommonen mistee mittee? Lienneekö tuo kaevinmassiinaa elläessään nähäny?
- Elähän ny Kaisa.Tämähän on julumetun vahava mies. No tuo ulukomuoto tietennii pannoo uattellemmaan Ahriikan viitakkoo, vuan eipä tässä ou tarkotus muuta ku kaevoo ojjoo.Rumahan se töetä runtelloo.!Eiköhän lähetäkkii sinne työmualle.