OSA.73.
 - Kyllä seon Jaska niin riski mies että siinä suap olla polliisit terhakkana, että suavat sen pijettyy aesoessa, Matti jatkoi, kun muut vain vaiti katselivat.
 - Kylläpä siellä putkassa männöö riehumishalut riskiltähhii. Siellä kestee potkasta lujempaahi, Kilikki sanoi.
  Oli jo niin hämärää että Turakaisen pihavalot oli syttyneet ja tapahtumat näki hyvin. Pienoisia lumihiutaleita leijaili alas, maisema oli kuin joulukortti.
  Poliisit raahasivat Jaskaa lähemmäs autoa. Alkoi kuulua sisälle Jaskan möyhäntelyt:
 - Suatanan paskapäät. Työ valehella mulle... Vittu kun höynäytettään tämmösessä paekassa. Jumalauta minä tapan kaikki!
  Äkkiä Jaska pyörähti ympäri ja poliiseilla irtosi otteet. Kuin pikajuoksija Jaska kirmaisi takaisin kotipihaansa. Kadoten sen varjoihin. Viirto vetäisi aseensa esiin ja huusi:
 - Seis! Tai ammun kohti! Mutta se oli jo myöhäistä, kun miehestä ei näkynyt merkkiäkään.
 Kilikki ja Mörö ryntäsivät myös pihalle, mutta poliisit joutuivat tunnustamaan tappionsa. Tikka kirosi ja syytti Viirtoa huolimattomuudesta.
 - Perkele kun tuommonen karju... Se juoppohan lähti käsistä  kuin ripulipaska.
 - Olihan tuossa Tikanpoikakin pitelemässä. Oesit riekkunu puseron liepeessä. Suatanna kyllä het ollaan vyöryttämässä syytä toesen piälle. Mitä sie ite tejit?
 - Minnoon niin keviäkätinen poeka. Tuommoset isot korstot pyyhkässee kuin roskat rintamuksista. Suatana mie voemoo vuativassa hommassa pärijee, vuan järkee löytyy.
 - Joo, teräväpaenenhän seon Tikanpoeka, männöö kuusi koppalakkii kesässä... Eipään tuo taenna olla kenenkää syy. Se olj vuan huonoo tuuria. Olpahan tuolla käsrauvvat ei se suurempija tuhumuuksija pysty tekemmään. Lähtekkää tehhii pojat tuonne Turakaeselle kahaville. Myö siinä melekeen jo alettiin, vuan te alotta isäntee ruahaamaan, niin jäevättii juomatta, Kilikki selitti.
 - Miten se lienee tuo teräväpäenen Tikanpoeka, kuontuuko sen nokka kahavikuppiin vae alakaako nokkija tilskuttoo, Mörö pisti väliin.
(jat.)