- Mutta hyvät miehet! Unohdetaan me se koko juttu. Hoitakaa te asianne, intiimisti. Jospa me naiset saamme nauttia sitten tulokset, parempana aktina. Mutta sitähän minun piti Paavolta kysyä. Oletko sinä mitä mieltä opettaja Kärhämäisestä? Kun tuo meidän isäntä mahtaili häntä liian naismaiseksi.
  - No, en minä nyt tiedä. Kauniita runojahan se siellä Tupperissa luki.
  - No niin Jaska! Mitä minä sanoen? On niitä muitakin miehiä, kun opettaja Kärhämäinen, ne jotka ymmärtävät kulttuuria.
  - Minä ole kulttuuria moittinut. Sanoin sen tosiasian, että se Kärhämäinen on  naismainen mies. Luulenpa, että ei Paavokaan pane siihen vastalauseita?
  - Tuota, sepä on varsin kiusallinen kysymys vastata. Toisaalta tekisipä mieli sanoa, että Jaska on oikeassa. Mutta, kun tarkemmin ajattelee niin kyllä Kärhämäinen on kuin koko pitäjän aurinko. Eiköhän Jaska oteta  semmoinen asenne asiaan, että hyväksykäämme Kärhämäisen pikkusen hienosteleva käytös ja lähdetään yhdessä kuuntelemaan kyläkoululle tulevana sunnuntaina hänen runotulkintaa?
  - Oho! Paavohan on solahtanutkin jo naisten leiriin. Enpä olisi uskonut. Minähän en lähde runohöpötyksiä kuuntelemaan. Pane kuule Paavo sinäkin jo hame päälle, Jaska kiivastui.
  - Jaska! Kyllähän kaikkinainen kulttuuri on ihmisiä varten kehitetty ja aikaansaatu. Sepä on miehelläkin se kauneudenkaipuu  tuolla syvällä rinnassa. Voi veli hyvä sinun pitää paneutua asiaan aivan todenteolla. On suuri häpeä ja tappio ihmiselle, jos se ei älyä ruokkia sieluaan kauniilla asioilla.
 - Hyvin tuota on pärjäilty ja päivästä toiseen menty, ilman runohöpinöitä. Leipää kitusiin ja lepoa kellon ympärystä, siinä ne on ihmisen kauniit arvot.
  - Joo, joo! Vaan isossa  kirjassa sanotaan: "Ei ainoastaan leivästä..."  Ellikin jo puuttui puheeseen.
  - Ei siellä ainakaan Kärhämäisen höpinöistä puhuta. Sen verran olen minäkin perillä.
  - Tuommoinen se on tuo ukko! Alkaa heti puheita kääntämään ja rienaamaan jos minä puhun syvällisiä. On se ihana asia, kun  Paavo kuitenkin on löytänyt elämään kauneutta ja arvoja. Semmoiselle miehelle minäkin nostan kyllä olematonta hattua. Ja korkealle.
  - Kiitos vaan  Elli. Minä olen ollut Kertun kovassa koulussa. Kyllä minäkin ennen nauroin noille runohommille ja teinpä pilkkaakin. Nyt  olen kantapään kautta oppinut, että Kärhämäinen on ihan miehinen mies, kun tohtii laittaa itsensä likoon. Eiköhän Jaska lähdetä  pyhänä Kärhämäistä kuulemaan?
(jat)