- Sitäpä vain, että jätetäänpä ne lystäilyt toiseen kertaan. Minulla ei oo nyt muu kovana kuin maha. Ellin peijuuna. Mitä sementtiä lie syöttänyt.
  - No voi pirun tolvanaa. Helvettiäkös tulit pesän lämmittämään, eikä aletakkaa leipomaan. Jumaliste, Kitulainen tämäpä vielä muistetaan ja hyvinkin tarkkaan.
  - Mitä  sinulla on hätää? Kyllä se Peräläinen polkaisee mopolla  hetkessä paikalle. Kilauta jos ei muuten. Minulla tosiaan tuli nyt tämmöinen... Laillinen syy.
  Jaska hörppi kuppinsa  tyhjäksi muka kärsivän näköisenä. Reeta koitti panna kättäkin jo kaulalle ja kuiskutti:
  - Nyt olisikin otollinen hetki. Jallu se on lasareetissa ja metsänruusun  saa poimia kuka vaan tahtoo. Pientä maksua vastaan tietenkin.
 - Muutenhan se kävisi, mutta kun ei käy. Ei rahojakaan sattunut mukaan. Minä kait apteekkiin, Jaska sanoi ja alkoi etsimään kintaita.
  Reeta pyörähti nurkkakaapille ja veti sieltä täysinäisen pullon. Sipsutteli Jaskan luo ja sanoi:
  - Katsopas sinä Kitulainen mitä sitä täällä näkyy. Joko sitä mahtanee saada potkua pikku-kaverikin?
  Jaskan suu revähti leveään  hymyyn. Käsi jo tapaili Reetan  esittämää pulloa, mutta Reeta nauroi härskisti ja keikutti takamustaan.
  - Ka, enpähän minä välitä aineista kun olen mopolla liikenteessä. Saat lipitellä iteksesi korpikuusen tuotteet.
  - Elä Kitulainen kehtaa. Tiedän ettei se oo Jaskan suu tuohesta. Eikä muuten minullakaan, Reeta sanoi ja narskautti korkin auki ja otti pienet siivut putelin suulta.
  - Anna kun minäkin pikkusen maistan. Ei ole pontikkaa saanut sitten kun viimeksi Jaska jo heräsi pyytelemään.
  - Ei tule mieleenkään, ennen kun alat heittää ketineitäsi vähemmälle. Sepä roihahtaakin lempi melko äkisti, kun imaistaan vähän lisää tätä linnunmaitoa.
  Jaskan mieli teki ryyppyä niin, että alkoi riisua puseroa yltänsä. Ojensi sitten kätensä pulloa kohti, mutta Reetapa oli armoton. Kuin orjapiiskuri hän komensi.
  - Kumiterät myös pois. Sitten voit pikkusen lipaista maistiaisia!
  Jaskan ei auttanut muu, kuin alkaa irrottaa kumiteräsaappaita jaloistaan.
  Ähkien Jaska veti saappaat jaloistaan. Kammottava jalkahienhaju lehahti tupaan, että se sai jopa Reetan, monia  hajuja kokeneen nykerönenän kipristymään.
  - Voihan saakeli. Mikä helskutin paskanhajujen keskittymä sinulla  saappaissa on. Miedommilla myrkyillä tapetaan kettuja.
  - Itsehän vaadit heittämään saappaat vekka. Eipä kait sieltä voi ruusuntuoksuja lemahtaa. Annahan nyt se puteli. Saatana kun ihan monet viikot kuijottanut kuivin suin.
(jat)