Sittä kun olj mahat täätetty, piti heittäötyy vaakaasentoon. Olo tuntukkii aevan niinko oljs immeinen ollu.....Reissumieski! Varmaanni siinä aevan unen puolelle ryyppäösi. Untahhii näjin siitä haaskannäkösestä. Olj se varmaanni sevverran silimee ihastuttanna. Juuri kun unessa oltiin piäsemässä asijaan , niin emännän tötsäke alakaa kilijuu , jotta ojuri saonaan ja isäntä männöö mukkaan. Ja kovasti se minnuu jämmäötti ku emäntä sannoo , jotta Kaisa tulloo sittä selänpessuun. Ohhoo! ompa teällä tojella vappaata meininkii.....No pittee kahtoo miten siinäkii käöp.
- Eipä sitä Reissumiehellä taia olla puhtaampii alusvuatteita? isäntä uteloo.
-No , eipä tosiaankaa ou mukkaan tullunna. Voephaa se olla. että pittee nämä entiset vettee piälle, vaen lähtööpä aenae pahimmat karstat ihosta.Eikäpä tuosta ou ku kuukaasi ku huuhallin ryysyt muutamassa järvessä.
-Ohan noeta puhtaetahhii. Kaisa suattaaki tuuva kun tulloo saonaan. Vae mittee se äet sannoo onko siellä noen rotevalle miehelle sopivee? isäntä sannoo.
-Voe veikkonen , emäntä sannoo. - Ohan niitä poekaen entissii, vaekka heitä monettii piällekkäen laettas.
- No Reissumies lähetäähän löölyyn .Suattii kylypee savusaonassa. Sitähän sitä ei joka paekassa suakkoo ennee nykysiisä.
Aeka kaokana pihapiiristä oljkii , muista rakennuksista erillään kallellaan nököttävä saona. Katistettaan vuatteet poekkeen ja astuttaan matalasta ovesta hämärään saonaan. Saona on kuuma kun pätsi. Pikkunen nokinen ikkuna antaa vuan niukan valon sissään . Räppänästä ja hirsijennii rakkoesta tullee kappeita valoviiruja saonan hämmyiseen tillaan.
Nojesta mustilla laoteilla on, varmaanni manillasäkistä tehyt, persijeen aluset. Saona on niin kuuma , että aevan pittee kyyryyn männä ku laoteille nousoo. Tuore vastan tuoksu antaa Reissumiehennii nennään savunhajjuun sekottuneena huumaavan tunteen. Väkisellä tulloo mieleen ne pentuaekojen saonaillat.
- Tiällä sitton taevaallisen mukavata. Jos siellä kuumassa paekassa eijoo tämän kuumempata suotannii valita sen paekan. Mulla kun tuo mussiikkipuolj on ollunna aena heikonlaesta, niin siellä harpunsoettopuolella voep tulla usijasti vikasoentuja, vuan mikäs se kun suap vaen kylypiä.Tästä se roppa naattii ja sielu leppee, isäntä sannoo.
-Minnäe oun sammoo mieltä. Eiphän sit taia tän parempata olla, myöntelen vaisusti.
Silloen saonan etteisestä kuuluu kolinata ja sonan ovi aokijjaa.