OSA.22.
 - Sullahan on kiireiset assiit, ku et meinoo aotoo suaha seisattuun. Suatto Turakaesella mennä housupyykiksi? Seppo nauroi.
 - Elä eppäele. Se savolaenen kruppunaru kestee pahattii paeneet, Matti kehui.
 - Kah hyvähän tuo sitte. Vuan mihimpä sillä Jyrkillä on tuommonen kiire.
 - Eihän tässä kiireitä, vuan joutuva pittää. Mulloes Salmelle aevan tärkijjää asijjaa.
 - Jopa ny on nuapuriit suanneet jottae juoksujaohetta, ku tyttärriin  hännässä heiluvat.
 Niinku mie jo Sepolle pikkusen maenihin, niin eipä taija Salme olla ennee kotpuolen karjujen varassa.
 - No, mihin tuo livahti?
 - Kaeppa kaopunkilaesen suoron perrään. Illalla katottiin koko perhe, meleko rasvasta vitejoo. Eijoo ihime jos se Salmeenki vaekutti.
- Pitäsikköö sitä puhaltaa Salmen perrään, ennenku se tekköö tyhymmyyksijä.
 - Kyllä kae se sulla Jyrki lienee melekkeen pakko jos meinovat piästä vielä loppusuoralle. Tuo Muinosen Manta siitä puhu, että Jyrkillä on naemakaoppa suunniteilla.
 - Joko se Manta män hökässeen, vaekka sannoen että ei mäne huutelleen.
 - Huonommin sana levijjää avviisissa kun mitä Mantan levittämänä. Lisäksi mahtaa tehostaa tievotusta kun maenihtee, ettei pie huuvella.
 - Persanan Manta. Siksiinkö se Salme lähti, kun kuuli että suluhassii tulloo?
 - Mäneppä näetä naessia tietämmään... Vuan tosijjaan... Pistä ratas pyörimmään ja ajele kaopunttiin, nii eiköön tuo Salme sieltä löyvvy. Kerkijäesit vaen ennenku se Salme nappiutuu vaekkapa kihiloehin, Matti-isäntä yllytti.
  - Sepi, lähe sinnäe. Käyvvään grillillä ottaassa makkarapotut. Suatana ku meinovvaa hiukasta se eilinen...
 - Enpä kehtova. Suattoo olla että mänen rankamehtään...
 - No, vaen minä mänen kaapuntiin... Jos hyvinnii hommeli onnistuu. Aenae näkköö sen suluhasehokkaan. Siellähän ne tietennii kaoppakeskuksessa kutteotuu. Vae eiköhän tuo Salmella silimät aokia kun näkköö millanen uros nuapurissa aevan reten joutillaana.
  Jyrki pyöräytti autonsa maantielle ja nopeurajotuksista välittämättä antoi tien juosta pyörien alla.
(jat.)