Äänettömät huutaa suu ammollaan olemisen tuskaa. Kukaan ei kuule jos ei nää. Tuskan näkeminen tuntuu tukassa eikä kaljupäällä huolia. Suohon laulettuna nukkuu ne joilla ei laulu lähde.
***
Rauhaton lienee yhä suossa, sen puossa on päästö loppunut ja korvissa soi luopujan sävel. Suuret syseemit antaa jättipotin. Köyhällä pelimerkit hukassa. Hukassa löytyy susi, eikä sano päivääkään.
***
Aasittomat kokevat hitaan kyytin kantapäissä. Ratsu haaveena. Aasi väsyy ja hirttäytyy koivunoksaan.. Voi Rähmä käki oksa ei kestänyt ja loppu on lähellä. Tähellä on tilaa jos siipi kantaa.
***
Kaukaa siintävät kaukaiset vuoret. Silmissä vilisee seitikin antama huuma. Onko kuuma? Kesä meni! Suurena laskeutuu taivas maanpäälle. Alle ei saa jäädä! Sieraimista sinkoilee elämän neste. Verta pakkiin ja vedetään viimeinen virsi!
***
Hukassa hirsi joka oli elämäni puu. Avoinna suu josta näkyy huomisen tuulet. Joko kuulet? Jossain louhitaan! Monistus toimi menossa. Selkä kenossa otan vastaan mitä tuleman pitää. Mikäli itää pikku louhet täyttävät maan ja käyttävät kiviainesta sielujensa hyväksi. Pysyväksi iloksi muodostuu kivinäyttely. Kivikasvoin katsovat jäykät naamat.
***
Häkissä vielä killuu hirressä kanarialintu. Pää alaspäin. Menikö veri päähän ja jäähän nappasi Inarin järven. Niin pitkä on kuin paksukin. Tyytyväisyys taattu tai rahat takaisin. Makasin... onneni ohi. On niin pienestä kiinni ja mahdoton ei mahdu olemattomaan. Kultainen leikkaus on rikkaiden viihdettä. Köyhä tyytyä saa elettyihin päiviin. MOI! -O-‎23.‎4.‎2015