... viikko alullaan ja on se ensimmäenen päevä. Pieni aevo miettii syntyjä syvijä.  Mitähän tuota pitäsi luuva että tulisi työvelevote täötetyksi. Velevote ja velevote.Onko pakko jos ei taho?

Neoli sillon aekojen alussa kokonaan erilaeset nuo asetelmat, mitä nykysiisä. Se oli pakko jottae duunata Ukonnii, jos meinasi jotahi näkyvää saaha aekaan. Eppäelevät että tyhyjästä oes paha nyhyjästä. Vaem Ukolla oli perstaskussa konstiloeta, eikä se laestuva pelannu. Hiki hatussa se paeski töetä kuusi päevää ja sitte pukkasi vappaalle.

Siinähän seihtemännen päevän aamunahan se ällisteli mitä se oli urkkovaohilla saanu aekaseksi. Sehän ihhaeli mehtijä a järvijä ja muita maesemija. Murahteli mielihyvästä, että meleko tolokkuva työtä.

Sitte sen silimiin sattu Aatami ja Eeva, jotka juuri palamupuun alla hekumassa riijasivat. Jostaki minulle tuntemattomasta syystä se ei ollu Ukon mieleen. Joka tappaoksessa se katu katkerasti kun tuommoset pirulaest tuli värkättyvä. Kaeppa siinä oli jo  huilipäevä mielessä ja muutenki lyhy työpäevä. Tuli hätiköetyvä? Tuloshan on nähtävillä vielä tänähi päevänä. Ei oo rapija.

Jos ei halua hommassaan epäonnistuva on varmin takkuu sille kun ei tee mittää. Selällään kun makkoelee sohovalla ja syleksii kattoon. Ajatuskonneistuvahan saattaa pyörittää joutavia funtsaellen, vae siitä ei jää mittää näkyvää jäläkeen. Itelleni asettammaan kysymykseen voenki vatata tällä istumalla: EI OO PAKKO, jos ei taho! Tietenki jos haluvaa olla kaveri ittesä kkaa täötyyyrittää parraasa jopa suuva mahollisuuven epäonnistuvakki. Kuten lukijani on huomannu? Se lohuttaa, että kun tekkee sen minkä pystyy se riittäköön! -O-13.1.2014