Kirskuvan kylmä viima
leikkaa kasvojani.
Lumikiteet valittavat,
askelteni häikäilemätöntä
hyökkäysta.
Talviaamun ensimmäiset
säteet, satuttavat
pimeyten peikkoja.
Valonsäteet tanssivat,
kuin hurmiossa.
Pakkanen puraisee
ennestään jäätyneitä
kouvunoksia, jotka
haraavat viiman
vihollista vastaan.
Tumma taivas
kaareutuu kuin
teräskansi, kaiken
olevaisen yllä.
Ja talojen savut
nousevat kuin patsaat
talojen katoista.
Viluisen koiran haukku,
murskaa hiljaisuuden
herkän kuoren.
Elämän äänet häivyttää
talviyön pehmeän taian.