- Vieraiden aikana  se on eri asia... Pitää näyttää olevan vihkikaavanmukainen aviomies.
  - Sehän tuo  selittää koko jutun. Vaan onpa tämä tulppa imaissut kiinni tosilujaan. Vaikka kahdenperseen voimalla vääntää. Ei liikahda. Nämä hitusvinkulat semmoisia värkkejä.
  - Eipä ole Jaskalla vielä pääkopassa kaikki palikat paikallaan. Sinähän väännät vikasuuntaan. Ei kai se mahdottomia painu. Kokeilehan toisinkäsin.
  - No, voihan helvetti! Miten minä tuolleen? Eipä ole ennen tuommoista erehdystä sattunut, vaikka olen näiden kanssa tuohannut toesenkin kerran. Polvillaan rukoillut, että lähde vielä tämän kerran.
  - Alkakaapas joutua  sieltä kahville. Pannu painaa kohta sen piloille.
  - Tosiaan käyvään hörppimässä kahvit. Miten vitussa minä väännin vikasuuntaan? Jaska jahkaili.
  - Eipä tuossa  vahinkoa tullut. Kahvin jälkeen se sitten onnistuukin ylitoivoen.
 ***
  - Oliko siellä  kulttuuriopissa se Piritta-Anneliina? Elli kyseli kun ukot alkoivat hörppiä jo kaadettua kahvia.
 - Jaa, sitä  melkein pitää miettiä... Olihan siinä niitä pyllynpyörittäjiä  montakin, vaan eipäs  siinä halut hyrränneet kun piti painaa roolisanoja mieleen. Elli ei arvaakaan kuinka taiteeseen pitää  keskittyvä ennen kuin siitä tolkkua saa.
  - Siinä paraskin keskittyjä. Saakeli kun se päivät pitkät makailee pitkin penkkiä.
  - Elli, minä sanon tämän ihan ystävänä. Älä liikaa rienaa  taiteilijan herkkää sielua. Se voi jättää kipeät arvet, Paavo sävelsi välillä ja otti toisen palan pullaa.
  - Kyllä minä näin sen pelin viime kesänäkin Mihin se olisi siitä kummemmaksi tullut. Minä tuon ukon kyllä tunnen... Missä silmä välttää niin heti on  vieraan kimpussa. Vihitty vaimo saa näppejään imeä.
  - Voi jumaliste. Minäpä en jaksa tuommoista höpinää kuulla, Jaska  sanoi ja hyppäsi äkkiä seisaalleen. Päässä vihlaisi  kuitenkin niin, että putosi takaisin istualleen.
  - Niin ettäkö mitä? Ellikin terhakoitui.
  - Rakkaat ystävät, malttakaa toki mielenne. Riita vain pahentaa tilannetta. Ellille sanon että koittasi hillitä hurjaa luontoaan. Katso Jaskan herkkä taiteilijasielu voi saada pahan vamman.
 - Niinpähän  tuo lienee. Aina vaan ei muista kuka on vastapelurina. Minähän tahon anteeksi Jaskalta. Koeta ymmärtää minuakin. Luonto kun tahtoo leimahtaa. Ei sille mitään mahda. Vaan onpahan tässä menty vaikka Jaskalla on herkkä taiteilijanmieli...
  - Kovin on ollut koleaa kyytiä jo vuosikymmenen. Saatana ei ainoaakaan lämpimämpää päivää. Vieraille miehille se kieli kyllä laulaa kun satakielellä. Minulle vaan selkänsä kääntää ja vittuilee.
(jat)